No categories

No categories

Edistänkö minä paskaa tulevaisuutta?

Jani Muhonen

30.01.2013

Indian Chief “Two Eagles” was asked by a white U.S. Government official, “You have observed the white man for 90 years. You’ve seen his wars and his technological advances. You’ve seen his progress, and the damage he’s done.”
The Chief nodded in agreement.
The official continued, “Considering all these events, in your opinion, where did the white man go wrong?”
The Chief stared at the the government official, the replied.
“When white man find land, Indians running it, no taxes, no debt, plenty buffalo, plenty beaver, clean water. Women did all the work, Medicine man free. Indian man spend all day hunting and fishing; all night having sex.”
Then the chief leaned back and smiled, “Only white man dumb enough to think he could improve system like that.”

En tiedä onko tuo tarina tosi. Tuskin. Eikä sillä edes ole väliä, sillä se sai minut ajattelemaan ja silloin se täytti tarkoituksensa.

Mietin omaa elämäntapaani ja vertaan sitä Kahden Kotkan maalailemaan kuvaan (no, metsästys/kalastus ei ole koskaan ollut minun juttuni, mutta got the point) ja pohdin millä hinnalla sitä mahdan pitää yllä. Enhän mikään viherihminen oikeasti koskaan ole ollut vaikka turhat valot pyrinkin kotona sammuttelemaan. Kyllä omat lapseni ja heidän tulevaisuus koskettaa, mutta en koe ongelmalliseksi käyttää (ja vieläpä fanittaa) puhelinta, jonka valmistaja on vähän väliä lapsityövoimasyytösten kohteena.

Ja tätä kirjoittaessanikin ääni päässäni sanoo, että pelkkiä huhuja ne vain ovat. Ovatko? Mistä voisin tietää?

“It’s easy not to cheat when nobody wants to fuck you.”

Kyllä minä kirjoitan mielelläni kaikista hyvistä asioista ja siitä kuinka meidän tulisi huolehtia heikompiosaisista, lapsista, ystävistä ja vihamiehistä. Sillä eihän saarnaaminen vielä mitään vaadi. On helppoa olla hyvä paperilla. On helppoa olla uskollinen kun ei muuhun ole tilaisuutta.

Miten voisin tämänkin kirjoituksen kirjoittamiseen kuluvan ajan käyttää toisin? Jospa siirtyisin pois näppäimistöltä ja alkaisin tekemään? Mutta mitä? Missä? Kenelle?

Kaksikymmentä vuotta sitten ei ollut nettiä. Viisi vuotta sitten en kirjoitellut blogeja. Olinko silloin välittävämpi vai valittavampi? Olinko uskottavampi, olinko aidompi, olinko aktiivisempi? En tiedä. En tiedä edes sitä, miten vielä 90-luvulla käytin sen ajan mikä nykyään menee verkossa.

Jos tavoitteeni on saada hyvää aikaiseksi, mikä olisi siihen minun kannaltani paras tapa? Järkevin? Kustannustehokkain? Inhimillisin? Kuka sen voi määrittää, paitsi minä itse?

Loogisesti ajateltuna kyse on vain valinnoista. Miten käytän päiväni, mihin suuntaan huomioni, mitä pidän tärkeänä? Ja mitä todella teen asian eteen? Kyse on valinnoista ja niistä perusteista, millä valintani teen. Teenkö ne kyseenalaistaen vai tottumuksesta? Mukavuuden- vai kehittymisenhalusta?

Silti kaikki muuttuu paremmaksi, ainakin tilastojen mukaan. Olemme terveempiä, elämme pidempään ja elintasomme on mitä ilmeisimmin kaikin mittarein noussut intiaanipäällikön ajoista. Mitä siis surkuttelemaan, miksi potea huonoa omaatuntoa? Tulevaisuus ei ole paska, se on jatkuvasti parempi. Los Angeles on klikkauksen päässä, Kapkaupunki ei ole sen kauempana. Tampereelle on pidempi matka kuin maailman suurimpaan tietokirjastoon. Valinnanvaraa on enemmän kuin koskaan aiemmin, maailman on siis oltava parempi.

Kaikki mitä teen, muuttaa minua ja sitä kautta kaikki vaikuttaa tulevaisuuteen. Pitää vain valita millä hinnalla minkäkin asian haluaa. As simple as that.

“The old world will burn in the fires of industry. The forests will fall. A new order will rise.”

“Dare to be an optimist.”

Comments are closed.