No categories

No categories

Globaalien innovaatioverkostojen hallinta ja innovaatioiden johtaminen verkostoissa: Ajankohtaiset haasteet Suomelle

jarikaivooja

16.12.2012

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikaisemmin – ja osittain vielä tänäänkin puhumme kansallisesta innovaatiojärjestelmästä. Useat asiantuntijat näkevät yhä vieläkin innovaatiojärjestelmän kansallisena ja valtion rajoihin määrittyvänä systeemisenä kokonaisuutena, jossa valtio, teollisuus ja akateeminen yhteisö muodostavat selkeärajaisen Triple Helix -yhteisön. Itse olen ehdottanut tutkimusteni yhteydessä siirtymistä Quartet Helix- malliin, jossa myös kuluttajat ja loppukäyttävät ovat mukana tasavertaisesti innovaatioprosessissa. Tämä olisi tärkeää jo innovaatiotoiminnan tehokkuuden lisäämisen näkökulmasta, koska kaikella innovaatiotoiminnalla pyritään viime kädessä parantamaan ihmisten hyvinvointia ja vaurautta.

Muutama vuosi sitten esitimme tutkijakollegoideni Teemu Santosen ja Jyrki Suomalan kanssa ajatuksen avoimesta kansallisesta innovaatiojärjestelmästä (National Open Innovation System, ks. http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/julkaisut/e-tutu/Documents/eTutu_2007-8.pdf). Avoimen innovaatiojärjestelmän innovaatiopotentiaali on korkeampi kuin suljetun innovaatiojärjestelmän. Ajatuksemme oli ideaa kehitellessä, että edistynyt IT-klusteri, sosiaalinen media ja internet mahdollistaisivat Suomelle kehittää maailman parhaan innovaatiojärjestelmän – erityisesti koulutusjärjestelmään kytkeytyen.

Olemme kehitelleet tätä avoimen innovaatiojärjestelmän ideaa eteenpäin konkreettisissa kokeiluhankkeissa. Ammattikorkeakoulu Laureassa toimivat yliopettaja Teemu Santonen yhteistyökumppaneineen on vienyt ideaa ansiokkaasti eteenpäin erityisesti Mass Innovation- projektin muodossa (ks. http://www.massidea.org/). Projekti käynnistettiin aluksi Open Innovation Banking System -projektina (OIBS). Se sai kansallisen Konsta-palkinnon parhaana innovaatioprojektina koulutusalalla Suomessa. Perusideana tämän projektin taustalla oli aktivoida kaikkia kansalaisia mukaan erilaisiin innovaatioprosesseihin. Näin ajatus kansallisesta innovaatiojärjestelmästä voisi syventyä merkittävällä tavalla.

Tällainen idea on nyt kehittynyt ns. sosiaaliseksi innovaatioksi, koska yhä vieläkin monet innovaatiostrategiat lähtevät siitä, että vain työikäiset ihmiset innovoivat. Todellisuudessa nuoret ja eläkeikäiset muodostavat kasvavan väestöpotentiaalin innovaatiotoiminnalle niin Suomessa kuin Euroopassakin. Ikärakenteiden muutos olisi syytä ottaa huomioon myös tiede- ja innovaatiopolitiikassa. Tästä syystä meidän on syytä kehitellä uusia innovaatiojohtamisen malleja ja sosiaalisia innovaatioita, jotka aktivoivat kaikkia kansalaisia osallisuuteen innovaatioissa ja antavat uusia mahdollisuuksia hyville ideoille toteutua. Mielestäni Suomessa kannattaisi miettiä tämän suuntaista innovaatiojohtamismallia laajemminkin. Innovaatiojohtaminen on ymmärrettävä laajemmin kuin tähän mennessä on ymmärretty, jos haluamme ottaa koko kansakunnan innovaatiopotentiaalin käyttöömme täysmääräisesti. Massainnovaatio on päivän sana kansainvälisessäkin keskustelussa (ks. http://www.economist.com/node/9928291).

Tämä avoimesta kansallisen innovaatiojärjestelmän ajatuksen taustalla on se, että avoimen innovaation paradigma on selvästi yleistynyt sekä yrityksissä että julkisella sektorilla. Ideoista, konsepteista ja innovaatioista on tullut kauppatavaraa. Innovaatiokonsepteja ostetaan ja myydään kansainvälisessä kaupassa ja vaihdannassa. On hyvin perusteltua puhua innovaatioprosessien avoimuudesta, vaikka osa innovaatioprosesseista on ja pysyy suljettuina. Globaalissa vaihdannassa meillä on mahdollisuus sekä sisäistää että ulkoistaa innovaatioita. Internetin ja sosiaalisen median tuomat mahdollisuudet vaikuttavat myös innovaatioprosesseihin ja niiden johtamiseen. Eräs iso mahdollisuus Suomelle on ryhtyä avoimen innovaatioparadigman pohjalta ”innovaatiofasilitaattoriksi” globaalissa taloudessa. Voisimme ostaa itsellemme soveliaita innovaatioaihioita ja myydä muille meille ei-sopivia innovaatioaihioita.

Yhä useammalle yritykselle ja organisaatiolle on tärkeää osata käyttää avoimen innovaatiojohtamisen menetelmiä ja työprosesseja. Keskeisiä avoimen innovoinnin työskentelymenetelmiä ovat:
• Joukkoistaminen
• Uusien haasteiden määrittelyprosessit ja määrittelyt
• Mind Mapping – karttojen luominen
• Brainstorming- työskentelyprosessit
• Mallien ja raja-aitojen rikkomismallit (Pattern breaking models)
• Parempien ratkaisujen ehdotusprosessit
• Ideoiden ryhmäarviointi ja toteutuspotentiaalianalyysit
• Ratkaisukeskeiset työprosessit, sekä
• Uusien ideoiden toimeenpano-optimointi.

Valtioille ja niiden kilpailukyvylle on nykyisessä toimintaympäristössä tärkeää nähdä innovaatiojärjestelmien muutokset. Eri ministeriöissä ja julkisen sektorin organisaatioissa olisi syytä kiinnittää tietoista huomiota avoimen innovaatiotoiminnan edistämiseen ja asianmukaisten innovaatiojohtamisen kompetenssien kehittämiseen.

Oman laajan haasteen muodostaa globalisoituminen ja siihen kytkeytyvä innovaatiotoiminta. Hyviä ideoita ja ajatuksia on maailmassa paljon. Avoimen innovaatioparadigman perusajatus on, että missään ei ole täydellistä innovaatio-organisaatiota tai innovaatiojärjestelmää. Korkeatasoista ideointia ja innovaatiotoimintaa on eri puolilla maailmaa. Olisi aika tyhmää olla ottamatta tätä tosiasiaa huomioon. Siksi yritysten ja muidenkin organisaatioiden on kiinnitettävä huomiota verkostoitumiseen (networking) ja joukkoistamiseen (crowdsourcing), koska ne täydentävät suoraan markkinoilta saatavaa palautetta ja tietoa.

Suomen kannalta tämän suuntainen lähestymistapa on erityisen tärkeää BRICSA -maiden kanssa tapahtuvassa yhteistyössä. Emme voi enää ajatella asioita pelkästään kansallisesta näkökulmasta – vaan globaalien verkostojen kautta.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja (Turun yliopisto), Dosentti (Helsingin yliopisto, Lapin yliopisto)

Lähteitä

Autio, E. & Kanninen, S. & Gustafsson, R. (2008) First- and secondorder additionality and learning outcomes in collaborative R&D programs. Research Policy 37, 59–76.
Barbier, G. et al (2012) Maximizing benefits from crowdsourced data, Computational and Mathematical Organization Theory, 18(3), 257-279.
Chandler, A.D. Jr. (1990) Scale and Scope: The Dynamics of Industrial Capitalism, Harvard University Press, Cambridge (MA).
Coleman, B. (2011) Hello Avatar. Rise of the Networked Generation. Cambridge, Massachusetts: the MIT Press.
Easley, D. and Kleinberg, J. (2010) Networks, Crowds and Markets. Reasoning about a Highly Connected World. Cambridge: Cambridge University Press.
Geels, F. W. (2004) From sectoral systems of innovation to sociotechnical systems. Insights about dynamics and change from sociology and institutional theory. Research Policy 33, 897–920.
Geels, F. W. (2005b) Technological Transitions and System Innovations: A Co-evolutionary and Socio-technical Analysis. Edgar Elgar Publishing, Cheltenham.
Geels, F. W. and Kemp, R. (2007) Dynamics in socio-technical systems: Typology of change processes and contrasting case studies. Technology in Society 29, 441–455.
Geels, F. W. and Schot, J. (2007) Typology of sociotechnical transition pathways. Research Policy 36, 399–417.
Howe, J. (2006) The rise of crowdsourcing. Wired 14.6.2006. Web: http://www.wired.com/wired/archive/14.06/crowds.html
Inkinen, S. and Kaivo-oja, J. (2009) Understanding Innovation Dynamics. Aspects of Creative Processes, Foresight Strategies, Innovation Media, and Innovation Ecosystems. FFRC eBook 9/2009. Finland Futures Research Centre, Turku School of Economics, Turku.
Kaivo-oja, J. (2010). Systemic innovation thinking as a tool for breakthrough innovations. Baltic Rim Economies. Bimonthly Review 3:3, 33.
Kaivo-oja, J. (2011) Futures of Innovation Systems and Systemic Innovation Systems: Towards Better Innovation Quality with New Innovation Management Tools. FFRC eBook 8/2011. Finland Futures Research Centre, University of Turku, Turku.
Kaivo-oja, J. and Teemu Santonen, T. (2010) Open innovation in a systemic innovation context: Analyzing online mass innovation process from systemic perspectives. In Torkkeli, M. (Ed.) Frontiers of Open Innovation. Lappeenranta University of Technology. Department of Industrial Management. Research Report 225. Lappeenranta, pp. 69-90. ISBN 978-952-214-960-2. (Paperback) Web: http://stratnet.jalusta.com/files/download/LUTResearchReport225-TorkkeliEdit.-FrontiersofOpenInnovation.pdf
Kaivo-oja, Jari (2012) Service science, service architectures, service designs, and dynamic service business development. In: T. Kuosa & L. Westerlund (Eds) Service Design – On the Evolution of Design Expertise. Lahti University of Applied Sciences Series A, Research reports, Part 17. Series Editor Ilkka Väänänen. Print Best Printing House, Viljandi, Estonia, 69-82.
Malecki, E. (2011) Connecting local entrepreneurial ecosystems to global innovation networks: open innovation, double networks and knowledge integration, International Journal of Entrepreneurship and Innovation Management, 14(1), 36-59.
Murgante, B. et al. (2011) Crowd-Cloud Tourism, New Approaches to Territorial Marketing, Computational Science and Its Applications – ICCSA 2011, Lecture Notes in Computer Science Volume 6783, 265-276.
Prather, C. (2010) Manager´s Guide to Fostering Innovation, Creativity in Teams. New York: McGraHill Publishers.
Santonen, Teemu, Kaivo-oja, Jari and Antikainen, Maria (2011) National Open Innovation System (NOIS): Defining a solid reward model for NOIS. International Journal for Innovation and Regional Development (IJIRD). Volume 3, Number 1, 12-25.
Schenk, E. and C. Guittard (2011) Towards a characterization of crowdsourcing practices, Journal of Innovation Economics, 5(2), 93-107.

Comments are closed.