No categories

No categories

Hyvän ja huonon päätöksen kriteerit

yrjomyllyla

30.12.2012

TIETOISKU – Miten tehdään hyviä ja miten huonoja päätöksiä?

Lähtökohtia hyvälle päätöksenteolle:

”Siellä missä on monta neuvonantajaa, siellä on voitto.”

Aluekehitys, 1110

Fakta on fakta tulkinnasta riippuen. Tulevaisuuden mahdollisuudet riippuvat faktojen lisäksi toimijoiden näkemyksistä (tahdosta). Fakta+näkemys=tulevaisuustietoa (=tietoa siitä, millaisia erilaisia tulevaisuuksia meillä on valittavana, tietoa etenkin toivottavasta ja mahdollisesta tulevaisuudesta). Faktasta ei voi johtaa näkemystä (tahtoelementin sisältävää tulevaisuuden kuvaa,  visiota) (tätä faktoja yksinomaan painottavaa lajia päätöksentekokulttuurissamme esiintyy huomattavassa määrin). Faktojen kaivelemisen lisäksi tarvitaan etenkin näkemysten systemaattista kartoitusta  ja huomioon ottamista päätöksenteossa.

Faktojen painottaminen päätöksenteossa ja selvitystöissä on ylikorostunutta ja näkemysten kartoittaminen alikorostunutta. Molempia tarvitaan hyvän päätöksenteon edellytyksenä. Esimerkiksi RD Aluekehitys Oy on erikoistunut näiden elementtien hyödyntämiseen päätöksentekoa tukevassa työssään. Katso esim. ajankohtainen  Arktisen meriteknologian ennakointiprosessi, minkä malli on RD Aluekehityksen toimesta sovellettavissa kaikille alueille vauhdittamaan kehitystä mahdolliseen ja haluttuun suuntaan.

Olen jossakin määrin seurannut kaivosteollisuuden, meriteollisuuden ja miksenpä myös tietoliikennetekniikkaan liittyvää päätöksentekoa ja ihmetellyt kokemaani päätöksenteon  mielettömyyttä asetettuihin tavoitteisiin nähden. Joskus vaikuttaa myös, että demokratia ja kansan tahto (ml. yrityskansalaiset) ei aina toimisi (ks. myös lopussa oleva juuri ilmestynyt artikkelimme “Ennakointi Demokratian vahvistajana”, jossa esitellään kehittämäämme EU:n komission EU:n parasta alueellisen ennakoinnin, alueellisen rakennemuutoksen hallinnan käytäntöä) .

Koettu elämä etenkin 1990-luvun puolesta välistä alkaen pakottaa miettimään, miksi vaikutuksiltaa suuria huonoja päätöksiä tehdään ja mikä on hyvän päätöksenteon taustalla. Improvisoiden päällimmäisiä tunnelmia tässä mielessä viime vuosina olleessa teemassa tuotin alla olevat 7 hyvän päätöksen kriteeriä ja 7 huonon päätöksen kriteeriä. Arvioin, että yhdenkin 1-7 hyvän päätöksenteon kriteerin noudattaminen päätöksenteossa ja 1-7 huonon päätöksenteon kriteerin välttäminen, voisi nostaa Suomea eteenpäin tähän asti kulkemallaan kunniallisella tiellään (esitys ei ole mitenkään tieteellinen tai siinä mielessä vakavaksi tarkoitettu):

Hyvän päätöksen kriteerit

”Siellä missä on monta neuvonantajaa, siellä on voitto.”

  1. Erilaisten näkökulmien kuuleminen (keskustelu, eri intressinäkökulmat ja riippumattomat näkökulmat mukaan).
  2. Päätöksentekijän oma itsenäinen ajattelu (vaatii keskittymistä aiheeseen ja mielellään pitkäjänteistä harrastusta aiheen tiimoilta ja em. näkökulmien kautta oppimista).
  3. Pitkän ja  keskipitkän aikavälin kehityksen huomioiminen (10-20 v) (on helppoa puhua seuraavasta vuodesta tai 100 vuoden päässä olevista asioista, mutta vaikeinta tehdä järkeviä päätöksiä 10-15 vuoden tähtäimellä – näin totesi myös eräs tunnettu talousvaikuttaja Kauppalehdessä loppuvuodesta).
  4. Alueellisuus ja maantiede ovat mukana vaikuttamassa päätöksentekoon (maantieteen pitäisi vaikuttaa politiikkaan ja talouteen).
  5. Kokonaisnäkemyksen muodostaminen (Asioista pitäisi pystyä piirtämään esim. kuva, mikä vaikuttaa mihinkin tai mikä on se kokonaisuus, jota rakennetaan, tämä on tae, että ainakin jonkinlainen kokonaisvaltainen systeeminen näkemys asioista on.  Esimerkiksi kokonaisnäkemyksen puutteesta voisi olla, että, huonossa suhdanne ja työllisyystilanteessa valtio merkittävästi irtisanoo työntekijöitään ja keskittyy maksamaa niille työttömyyskorvauksia, ehkäpä myös telakkateollisuuden tietoinen kurittaminen ja toisella kädellä rahan antaminen työttömyyden yms. hoitoon, tämä ei ainakaan äkikseltään vaikuta järkevältä. Kenties taidetta arvostava tai harrastava päätöksentekijä  kykenee paremmin kokonaisnäkemykseen kuin sitä ei arvostava. Viime aikoina monessa tapauksessa on unohtunut myös se, että mitä merkitsee, että raha pyörii suomalaisessa kansantaloudessa mm. hankintoja tehtäessä. Esim. olisi tärkeää, että teknologialta edellytetään toimivuutta Suomessa ja arktisissa olosuhteissa sitä tänne hankittaessa ja raha saataisiin kiertämään Suomessa. Ajankohtaisena kysymyksenä esim. 100 sähköveturin hankinta).
  6. Päättäjän rohkeus henkisiin (itsensä ylittämiseen) ja sosiaalisiin riskeihin löytämänsä totuuden puolesta (kaikki eivät anna heti hyväksyntää), näiden jälkeen rohkeus myös taloudelliseen riskinottoon.
  7. Hyvä päätöksentekijä kokee tehtävänsä myös palvelutehtävänä, kutsumuksena ja velvollisuutena  – ei vain itsensä elättämisen välineenä.

Esimerkkejä valtakunnan tasolla

  • Metsien hyödyntäminen, mm. tieverkoston rakentaminen 1950-luvulta alkaen (vaikutukset moninaiset mm. nykyisen aluerakenteen pohja, tukee mm. nousevaa matkailua- ja kaivosteollisuutta 2010-luvulla)
  • Satamien ympärivuotinen käyttö valtion avustuksella (tuonut osaltaa mm. pitkän perinteen jäänmurtajaosaamiseen, Suomi hallitsee n. 60 % osuudella jäänmurtajamarkkinoita)
  • Nesteen perustaminen sotien jälkeen. Yritys tarjonnut mahdollisuuksia verkottumisen kautta vientiin ja kansainvälistymiseen useille yrityksille vuoteen 2005 asti, vaikutukset kauppataseeseen suuret, myös Venäjän kaupan väline bilateraalisella kaupankäyntikaudella mm. 1970-80 -luvuilla
  • Valtion toimiminen innovaatioalustana (pilotointikohteena) mm. arktisen teknologian osa-alueilla 1980-1990 -lukujen paikkeilla tilauksillaan ja tuotekehitysohjelmillaan:  Käsittääkseni mm. tämän vuoksi Suomessa on mm. maailmanluokan potkurituotannon klusteri, jonka myynti huitelee vuositasolla nyt jo mrd:n euron paikkeilla puhumattakaat tähän liittyvää laivojen moottorituotantoa, jossa maailmanmarkkinoita hallitaan Vaasasta ja tuetaan näin mm. koko kaupungin alueen kasvua.
  • Yliopisto- ja teollisuuspolitiikka 1960-1970 -luvuilla, mahdollisti Suomen luonnonvarojen, asutusrakenteen, infrastruktuurirakenteen, osaamisen/inhmillisen pääoman hyödyntämisen yritysten ja kansakunnan kasvuun.

Esimerkkejä aluetasolta?

  • Oulun liikennejärjestelmäsuunnittelu ja toteutuksen päätökset 1960-2000 vuosina (liikennekuolemat, hyvinvointivaikutukset, järjestelmän vientiaspekti)
  • Oulun yliopiston omaehtoinen siirtyminen sähkötekniikassa heikkovirtapainotukseen raskaan vahvavirran sijaan 1980-luvun alkupuolen paikkeilla, loi mm. vahvaa edellytystä elektroniikkateollisuuden ja Nokian menestykselle myöhemmin, Technopoliksen syntyyn ja menestymiseen (positiiviset miljardiluokan vaikutukset)
  • Turun risteilyalusosaamiseen panostaminen 1960-luvulta alkaen (Ruotsinlaivakonseptin johdosta korkeatasoinen kehittynyt risteilyalusosaaminen, jonka johdosta alueella tehty mm. maailman suurimmat risteilyalukset – alueellisen ylpeyden ja itsetunnon hyödyntäminen – joka monesti on pullonkaula kehittämisessä, tässä voimavara – positiiviset miljardiluokan vaikutukset)

Ilmassa olevia ajankohtaisia mahdollisuuksia?

  • 100 sähköveturin tilaus – työtä Suomeen vai valutusta ulos – mahdollisuus lähtee tarjouspyynnön kriteeristöstä?
  • ?

Huonon päätöksenteon kriteerit

Tuhoavan päätöksenteon perusteet, joka  vie kalatkin vedestä…

  1. Kateus (kateus vie kalatkin vedestä ja on tuhoisin käyttövoima, pelkästään kateudesta irti pääseminen voisi pelastaa Suomen).
  2. Oma etu yleisen edun edelle (esim. politiikassa omat kannattajat vs. muut; oma etu ja yleinen etu pitäisi olla samansuuntaiset, esim. päättäjän toiminnan lähtökohta vain oma leipä, ahneus).
  3. Pitkän tähtäimen puute (katsotaan korkeintaan muutaman 1-5 vuoden tähtäimellä ja seuraavia vaaleja ajattelen tms. – tai puhutaan 50-100 vuoden päässä olevista asioista  etenkin 5-20 vuoden aikajänne puuttuu).
  4. Näkemyksille ei anneta arvoa, vaan faktojen yksipuoliselle tulkinnalle…”…faktat puhuvat sen puolesta…”  (faktatkin on osittain muutettavissa tahtoa sisältävillä näkemyksellä, ihmisten tahtotilaa ei arvostateta, korkeintaan painotetaan yhden intressiryhmän,  tahtoa yleisenä viisautena ottamatta huomioon, että “jokainen laulaa sen lauluja, kenen leipää syövät”. Oikeanlainen asiantuntijatiedon käyttö jo yksistään voisi pelastaa Suomen tuhansia työpaikkoja).
  5. Alueellisuus ja maantiede eivät ole mukana (esim. naapurissa on presidentti maantieteen seuran hallituksen puheenjohtajana, talous on riippuvainen myös maantieteestä, pääkaupunkiseutu tarvitsee muuta Suomea eli koko ruumista tullakseen toimeen. Tällä hetkellä alueellisuus vaikuttaa vähän päätöksien lähtökohdissa).
  6. Venäjän pelko (tai muu melko. Pelon ei pitäisi antaa ohjata päätöksentekoa liikaa niin että mahdollisuuksia ei hyödynnetä. Venäjä on Suomen ja koko EU:n suurimpia mahdollisuuksia).
  7. “EU-tms. idealistinen usko” (tai USA-, Nato-, markkinavoimat hoitaa-, valtion ei pidä puuttua-, ilmastonmuutos,  Jäämeri ja Koillisväylä sulaa, kaikki heti sinne tai mikä tahansa muu hypetys tai materiaalinen usko ilman evidenssiä ja pragmaattisuutta. On tullut myös mieleen, että erilainen idealismin korostaminen jossakin määrin on joskus myös  paitsii johonkin “visioon hurahtamista” myös joskus vastuun pakoilua ja laiskottelua – toiset hoitakoot tämän puolestamme – jolloin kysymys pitäisi esittää, että mistä vastuuntunto tulee?) (Suomi on pieni kansa, suurvaltojen rooli ja suhteet muuttuvat, hyvät suhteet suurvaltoihin pyrittävä rakentamaan, mm.  siksi, että kysyntä tulee pitkälti niistä, EU:n kautta pyrittävä toimimaan myös. Ilmastonmuutoksen suhteen päästöjä pitää estää, mutta on toimittava pragmaattisesti ja niin että päätöksenteko kestää erilaiset ajassa vaihtuvat skenaariot. On satsattava arktiseen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian tutkimukseen, koulutukseen ja kehittämiseen  – näin  mm. vihertyvät junatkin pysyvät raiteillaan).

Esimerkkejä valtakunnan tasolta

  • Kaivostoiminnasta ja kaivosoikeuksista luopuminen korvauksetta 1990-luvulta, uusien strategioiden valmistamisen vitkuttelminen 2010-luvulla
  • Osaamiskäsitteen irroittaminen ympäristöstä (esim. rakennustekniikan yksikön lakkauttaminen Oulun yliopistosta v. 1996), myös mm. asioiden irroittaminen maantieteellisestä konstekstistaan, peliteollisuuspainotus Suomen selviytymisstrategiana
  • Nesteen lopettaminen öljynetsinnän ja -tuotannon Venäjällä, viimeisen tuotannossa olevan kentän oikeudet myytiin 2005 ja siirryttiin strategiassa mm. uusiutuviin, kuten palmuöljyn jalostamiseen  (ostaa markkinahintaan kallistuvaa raaka-ainetta, mrd. vaikutukset laskettavissa esim. Suomen kauppataseeseen).
  • Sokli kaivosoikeuksien myynti v. 2007 n. 207 miljoonan Kemiran osakekaupan yhteydessä (kymmenien mrd:n arvoinen malmio mukana)
  • Arktisten rahtialusten tuotannon päästäminen Suomesta (erit. Helsingistä) Saksan telakalle n. v. 2007
  • Lex Nokia 2008 – mahdollisesti osasyy Nokian kilpailukyvyn menetykseen (- kilpailulta suojeleva laki, vaikutukset mahdollisesti mrd. luokkaa; nyt ja aiemmin mahdollisuus ns. horisontaalisessa klusteroitumisessa, koskee myös telakkateollisuutta, edellyttää yhteisön valintoja)
  • Loistoristeilyaluksen rahoituspaketin kaatuminen v. 2012 Ranskan hyväksi (Suomi kilpailukykyinen valmistuksessa, muut kilpailijat alustyypissä Euroopassa EU:n alueella, Suomen rahoituspaketti ei kilpailukykyinen – vaikutukset tuhansia tai kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja pitkällä aikavälillä ehkä miljardeja, keskeisen meriteollisuuden alan alasajo. seudulliset rakennemuutostalkoot ja investoinnit. Arktinen kysyntä kasvaa, jos teemme oikeita valintoja sen suhteen (mm. koulutusta, tutkimusta), mutta ei kykene “imuroimaan” risteilyaluspuolelta mahdollisesti nopeasti vapautuvaa kapasiteettia.)

Esimerkkejä aluetasolta

  • ?

Ilmassa olevia ajankohtaisia mahdollisuuksia?

  • 100 sähköveturin tilaus – arktisessa toimivuus kriteeriksi? (valtava projekti, miten suomalaista osaamista kehitetään projektissa?)

Miten eteenpäin? Yhteinen visio ja paras osaaminen nopeasti tehokäyttöön:

1. Pohjoisuus yhdistäksi teemaksi. Virheiden tunnustaminen ja niistä oppiminen julkisen ja muun keskustelun kautta tuskin toteutuu.  Kurssin muutosta on siksi ehkä syytä hakea toisella tavalla. Suomen pienelle kansakunnalle on tärkeää voimavarojen kokoaminen yhdistävien tärkeiden  tavoitteiden hyväksi  kiistelyn sijaan. Tällainen yhteinen yhdistävä nimittäjä voisi löytyä pohjoisuudesta.

2. Paras päätöksenteon tuki-/konsultti-/ennakointiosaaminen käyttöön. Toinen edelliseen yhdistettynä ja erikseen on asiantuntevan ennakointi ja tulevaisuudentutkimuksen osaamisen käyttäminen, jossa kiistelyä ja keskustelua voidaan käydä ilman että esim. huonon päätöksenteon kriteerit pääsevät vahvasti vaikuttamaan ja hyvien kriteerien vaikutus voidaan maksimoida. Tätä varten allekirjoittaneen toimesta RD Aluekehitys Oy:n puitteissa osaltaan on kehitetty yhteistyössä erityisesti Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa EU:n komission parhaimmaksi alueelliseksi ennakointikäytännöksi arvoitu käytäntö 27 EU:n maan ennakointikäytäntöjen joukosta, jonka soveltamisella jo yksistään edesautetaan hyvien päätösten syntyä (18.10.2010 EU:n komission rakennemuutoksen hallintaseminaarissa Brysselissä esittämä).

Em. käytäntöä on käsitelty mm. seuraavassa juuri ilmestyneessä Futuran referee-artikkelissa (voitte tilata kopion osoitteesta yrjo.myllyla@rdmarketinfo.net):

Myllylä, Yrjö & Jouni Marttinen, & Jari Kaivo-oja (2012). Ennakointi demokratian vahvistajana. Esimerkkinä EU:n palkitsema TKTT-konsepti ja muut kansainvälisessä arvioinnissa esille nostetut suomalaiset ennakointikäytännöt. 38-49.  Futura 4/2012.

***

Virheellisiä päätöksiä tai päätöksiä, jotka ovat vastoin yleisesti hyväksyttyjä tavoitteita ja puhuntaa (kuten työpaikkojen lisääminen, yrittäjyyden edistäminen jne), joita voi vain ihmetellä, tehdään jatkuvasti.  Esimerkiksi mielestäni näitä tavoitteita vastaan oli vaikkapa Lex Nokia, ehkäpä uusi Joukkoliikennelakikin tietyin osin, kun se mm. lehtitietojen mukaan pyrkii suojelemaan nykyisiä toimijoita uusilta kilpailijoilta – tällaiset päätökset varmistavat, että po. teollisuuden- tms. alojen kilpailukyky heikkenee. Erityisen suurena virheenä pidän itse suhtautumista kaivostoimintaan 1990-luvun alusta alkaen (kymmenien miljardien edestä omaisuutta annetaan jatkuvasti ulkomaisiin käsiin) ja tämän asenteen tosiasiallista jatkumista mitä tulee valtakunnan tason toimintaan, pitkän aikavälin trendit puhuvat toisenlaisen politiikan puolesta.  Kaivosteollisuuden lisäksi toinen ajankohtainen viisautta ja harkintaa vaativa teema on meriteollisuus, jota on viime vuosina aliarvioitu Suomessa – väite on, että mm. maantieteelliset tosia-asiat ja kysyntätrendit huomioiden Suomi elää kuitenkin merestä ja maaperän rikkauksista, esim. peliteollisuus, kuluttajapalvelut tai muut irralliset palvelut tms. tuskin voi elättää maailman pohjoisinta harvassa ja etäällä markkinoista asuvaa kansakuntaa Suomea kokonaisuudessaan - perustalle tarvitaan ympäristötekijöihin kytkettyä osaamista (ks. mm. TEM 43/2010).

Suomessa on tehty paljon huonoja päätöksiä halki vuosikymmenten, jotka ovat vaikuttaneet kansakunnan kovimpiin kohtaloihin (jopa sotiin mm. Mannerheimin mielestä, ks. Mannerheimin muistelmat) ja talouselämään. Tavallaanhan esimerkiksi meriteollisuus sai vauhtia sotakorvauksista, tässä mielessä huonoihinkin ja joskus välttämättömiin päätöksiin olosuhteet huomioiden on sisältynyt myös suuri mahdollisuus. Suomi käy koulunsa kovimman kautta. Ehkä jotakin kansamme luonteesta kertoo, että  emme ole aina liiaksi käyttäneet ajattelun ja keskustelun suomaa mahdollisuutta, voiman käytössä meillä on omat rajoitteet. Jäljelle näyttää jäävän usein myyttinen suomalainen sisu.  Toivottavasti suomalaista sisua riittää jatkossakin, koska sitä näytetään tarvitsevan. Näin näyttäisi jatkuvan tällä hetkellä ainakin talouselämän suhteen.

Historia voi osoittaa nykyisistä päätöksistä osan  aikanaan virheellisiksi tai kansakunnan kannalta tuhoisiksi, mutta ilmeisesti tarvitaan useita sukupolvia, että asioihin voidaan suhtautua “objektiivisesti”. Yksi ongelma lieneekin se, että vallassa olevilta päättäjiltä menee energiaa huonojen päätösten selittämiseen tulevaisuuden vaihtoehtojen pohdinnan ja uuden oppimista tukevan keskustelun sijaan. Toisaalta osin samojen politiikkojen pitäisi muuttaa kaivostoiminnan kurssia, jotka ovat välillisesti sen alasajoon vaikuttaneet mm. valtionyhtiöiden kautta. Kantojen muuttaminen voi olla vaikeaa. Energiaa menee ehkä myös tällaisten seikkojen taka-alalle painamiseen ja ehkä huomion kiinnittämiseen epäolennaisuuksiin, vaikka kansakunnalle voisi olla edullista, jos päätöksentekijät voisivat tunnustaa virheensä ja keskittyä taas olennaisiin.

Jostakin syystä monista ilmiselvästi virheellisistä tai epäviisaista päätöksistä huolimatta, jonkinlainen menestys on tähän asti tullut suomalaisten osaksi. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että näin on jatkossa, elämme edellisten sukupolvien arvojen ja työn päällä. Huoli on mielestäni siinä, että jos kaikki hyvä puretaan, uuden rakentaminen on valtava työ, vuosikymmenten, ellei vuosisatojen. Särkeminen on helppoa ja nopeaa. Toisaalta joskus tarvitaan ensin vanhan hautaamista, jotta uusi voi syntyä. Toisaalta mielestäni pääpaino pitää olla uusien tendenssien luomisessa, “vanhat rakenteet” purkautuvat uusien kasvaessa ja tarjotessa mahdollisuuksia. Uuden rakentaminen on suuri työ. Huonoihin päätöksiin ei ole Suomella enää varaa, varsinkaan, jos joukkoon ei mahdu myös hyviä päätöksiä.

Comments are closed.