No categories

No categories

Kansalaisinto törmää lasitorniin?

Cristina Andersson

14.08.2012

“Ja ottakaa sitten sordiino pois”, sanoi ministeri Häkämies tulevaisuusselonteon tiedotustilaisuudessa kesäkuussa. Sordiinon poisottaminen tarkoittanee, että ei saa säästellä sanojaan tulevaisuusselonteosta kirjoittaessa. Niin, rakentavasti tietysti. Tämähän on nyt itseään hakevan sosiaalisen median aikakaudella lisättävä. Ettei vain tulisi ylilyöntejä ja tuhmuuksia.

Olen lukenut tulevaisuusselonteosta kaiken mahdollisen ja käynyt powerpointit tarkkaan läpi. Aionkin jatkossa herhiläisen tavoin (mutta rakentavasti!) tarttua  joihinkin keskeisiin näkökulmiin, jotka puuttuvat täysin, mutta ovat tulevaisuutemme kannalta ensisijaisen tärkeitä oivaltaa. Toivon, että myös haastamani kanssakansalaiset tarttuvat asioihin.

Erityisesti aion käydä teeman “niukkuuden mahdollisuudet” kimppuun. On nimittäin niin, että tunnistan ympärilläni yhä enemmän nuorta riuskaa mielen paloa vapauteen – yhä useampi häpeää ahtautta isänmaamme. Noin Lauri Viitaa siteeratakseni. On etsittävä uusi kantava ajatus. Kuitenkin niukkuus niukkenee päivä päivältä, sitä mukaa kun innovaatiot parantavat elämää ja maailmaa. Meille voi käydä paremmin kuin Viidan runon luteiden.

Mutta onko tulevaisusselontekoa työstävillä päättäjillä kykyä vastaanottaa näkemyksiä, jotka haastavat heidän esityksensä?

Kirjassa Megachange 2050 toimittaja Edward Lucas haluaa kansalaisyhteiskunnan (civil society) sijasta puhua kansalaisinnosta tai julkisinnosta (public spiritedness). Kun oikeusjärjestelmä on hidas, vaalit hyödyttömiä ja mediankin piikit ovat tylsistyneet niin julkisinto on voima, joka saa aikaan muutoksia. Lucaksen mielestä julkisinnon ja talouspolitikoinnin (economism) välinen kamppailu ratkaisee minkälainen poliittinen systeemi vallitsee vuonna 2050. Se ratkaisee minkälainen poliittinen systeemi ja yhteiskunnallinen ilmapiiri meillä on vuonna 2030, jonne nyt tehtävä tulevaisuusselonteko tähtää.

Mutta mikä on pääministerin ja muiden tulevaisuusselontekijöiden kyky ryhtyä aitoon, avoimeen ja vastaanottavaiseen dialogiin julkisinnon kanssa? Jo nyt tulevaisuusselonteko2012 materiaaleista voi havaita, että kansalaisten into on vain vähän vaikuttanut teemojen valintaan.

Kansalaiskeskustelu on helppo tyrmätä toteamalla, että kansalla ei ole tietoa asioista. Jos vaikkapa joku omaa ajattelua harrastava kansalainen ilmoittaa vastustavansa Natoa, hänet sivuutetaan tietämättömänä. Kuitenkin – julkisinto (tai kansalaisinto, en tiedä kumpi on parempi) on tärkeämpää kuin se, kuka on oikeassa, kuka väärässä.  Tyrmäyksen sijaan tulisi tarjota hyviä hypertekstejä, joista voi asioihin perehtyä monitahoisesti pienellä vaivalla.

Lucas ennakoi, että kansakuntien välinen kilpailu kovenee ja asettaa paineita julkishallintojen tason nostamiselle. Tulevaisuusselonteon tiedotustilaisuudessa pääministeri Katainen korosti keskustelun ja välittämisen merkitystä. Me julkisintoilijat otamme asian vakavasti ja yritämme tulla paremmiksi. Olisiko tämä vastavuoroisesti mahdollisuus myös hallinnolle nostaa tasoaan?

CristinaA14082012

Läpäiseekö julkisinto hallinnon lasitornin?

Comments are closed.