No categories

No categories

Kestävyysvaje, tuottavuushaasteet ja robotisaatio

Jari Kaivo-oja

30.08.2013

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjoitin viime keväällä maaliskuussa 2013 blogiviestin ”Halutaanko kestävyysvaje oikeasti eliminoida Suomessa?”, jossa olin huolissani Suomen valtiotalouden kestävyysvajeen kasvusta ja päättämättömyydestä ratkaista kestävyysvajeongelmaa.

Näyttää siltä, että jollain tasolla tämä aika suora viestini on mennyt perille Kataisen hallitukselle.

Tosin onneksi en ole ollut ainoa henkilö, joka on ollut huolissaan tästä talouden tasapainottamisen perusongelmasta.

Viime päivinä olemme nähneet budjettiriihessä vihdoin hallitukselta poliittisia päätöksiä, jotka voivat kuroa umpeen kestävyysvajetta. Vaikka monet yksityiskohdat jäivät päätettäväksi tulevaisuudessa, nyt tehdyt päätökset eittämättä kurovat umpeen kestävyysvajetta, joka on ollut kuuma peruna hallituspuolueille. Vaikka hallitus on antanut ymmärtää olevansa tiukan taloudenpidon kannalla, hallitus otti 84,5 miljardin euron aikaisemman valtiovelan päälle lisää 7-8 miljardia euroa.

Kuten Sailas totesi perjantaina 30.8.2013 Pressi-klubilla, kestävyysvajeesta on keskusteltu kuusi vuotta ennen kuin nyt Kataisen hallitus vihdoin sai tehtyä kipeitä päätöksiä kestävyysvajeen kuromisen osalta. Perjantaina 30.8.2013 myös kolmikannan keskeiset työmarkkinoiden toimijat saivat linjattua myös tupo-sopimuksen päälinjat.

Voidaan sanoa että julkistalouden rakenneuudistus nytkähti eteenpäin yllättävän nopeasti elokuun 2013 viimeisinä päivinä. Ehkäpä olimme jo ajautuneet kuilun partaalle? Viive perusteltujen muutosten tiedostamisen ja itse poliittisen päätöksenteon välillä on ollut pelottavan pitkä tässä tapauksessa.

Ehkä merkittävin osa hallituksen pakettia on noin 2 miljardin säästöpaketti, joka kohdistuu pääosin kuntasektorille. Kuntarakennelakia tullaan muuttamaan merkittävällä tavalla siten että kuntia voidaan liittää toisiinsa pakkoliitoksilla ja pääkaupunkiseudulle luodaan metropolihallinto. Seurattuani kuntien toimintaa mm. Turun seudulla ja pääkaupunkiseudulla pitkään voin todeta, että kuntien toiminnoissa on edelleen varmasti varaa järkevöittämiseen ja päällekkäisten toimintojen vähentämiseen.

Miten Suomen kunnat voivat parantaa tuottavuuttaan? Varmasti on olemassa lukuisia innovatiivisia tapoja parantaa tuottavuutta. Tällaisia tapoja on kuntien yhteistoimintojen lisääminen, yhteisten kuntahankintojen lisääminen, uusien teknologisten ja sosiaalisten innovaatioiden käyttöönotto, yhteiskunnallisten yritysten toiminnan kehittäminen, tietoteknologian älykkäämpi hyödyntäminen sekä palvelutoimintojen automatisointi ja robotisaation edistäminen.

On siis varsin varmaa, ettei kuntasektorin tuottavuuden merkittävä parantaminen tule onnistumaan ilman robotisaation laajamittaista hyödyntämistä. Palvelurobotit eri palvelutoiminnoissa (terveydenhuolto, kirjastotoiminnot, huoltotoiminnot, koulutuspalvelut, turvallisuuspalvelut, liikennepalvelut, hallintopalvelut ja muut kuntien palvelutoiminnot) voivat edesauttaa huomattavaa tuottavuuden paranemista tulevaisuudessa.

Robotisaatio voidaan toteuttaa niin, että myös ihmisten kokema työelämän laatu paranee ja työstressi vähenee. Robotisaatiota tulee toteuttaa harkitusti ja parhaaseen tutkimustietoon pohjautuen.

Jotta näissä asioissa voitaisiin edetä, tarvitaan koko koulutusjärjestelmän uudistamista ja laajoja pilotointiohjelmia eri tyyppisissä julkisissa palvelutarjontaketjuissa. On myös selvää, että uusien toimintamallien osalta esiintyy muutosvastarintaa, joka liittyy osaksi pelkoihin, tiedon puutteisiin ja ennakkoluuloihin. Olihan esimerkiksi Internet aluksi monille kauhistus.

On ollut yllättävää havaita, että valmiudet hyödyntää robotisaation mahdollisuuksia ovat olleet niinkin heikot mitä ne ovat Suomessa.

Esimerkiksi armeijan toiminnassa ja turvallisuuspalveluiden tarjoamisessa olisi syytä kiinnittää huomiota robotisaation tarjoamiin mahdollisuuksiin. Toki kaikkialla julkisella sektorilla on kehittämisen varaa. Valtion tuottavuusohjelmat eivät ole ainakaan liikaa hyödyntäneet robotisaation tarjoamia mahdollisuuksia.

Kestävyysvajeen kaventamiseksi umpeen on eittämättä käytettävä monia eri politiikkainstrumentteja. Olisi tyhmää olla käyttämättä robotisaatiota ja uusinta älykästä teknologiaa tuottavuushaasteeseen vastaamisessa. Jos Suomi ei ota robotisaatiota vakavasti ja tartu sen tuomiin mahdollisuuksiin, Suomi tulee tämän vuoksi myös osaksi näivettymään ja menettämään myös kehittämismahdollisuuksia kaupan, elinkeinojen kehittämisen ja viennin osalta.

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, Dosentti, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto

Lisätietoja

Kaivo-oja, Jari (2012) Väestön ikääntyminen, kestävyysvaje ja Suomen tulevaisuus. Verkkosivut: http://www.foresight.fi/2012/11/07/vaeston-ikaantyminen-kestavyysvaje-ja-suomen-tulevaisuus/

Kaivo-oja, Jari (2013) Halutaanko kestävyysvaje oikeasti eliminoida Suomessa? Verkkosivut: http://intellectualtransitzone.wordpress.com/2013/03/30/halutaanko-kestavyysvaje-oikeasti-eliminoida-suomessa/

Smythe, Elisabeth (2012) Expert predicts rise of robotisation at work. Verkkosivut: http://www.innovise-ies.com/news-events/post/157-expert-predicts-rise-of-robotisation-at-work

Comments are closed.