No categories

No categories

Kiireen kirous

Kati Ala-Ilomäki

15.10.2012

Työpaikkojen ja työnteon kiireestä puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Väitän, että kiirettä ei kuitenkaan oteta tarpeeksi vakavasti.

1. Kiireestä on tullut statussymboli.

Lukuunottamatta “leppoistajia” kiirettä pidetään tärkeän ihmisen merkkinä. Tyypillä, jonka elämässä tapahtuu, on kalenteri buukattu viikoiksi eteenpäin.

2. Kiire on hyväksyttävä selitys.

Vaikka myöhästymisiä kiireen vuoksi paheksutaan sanoissa, teon tasolla ne hyväksytään.

3. Kiirettä pidetään ansaittuna “rangaistuksena”.

Poliitikot ja johtajat eivät saa riittävästi empatiaa kiireelleen. Maailmassa tehtäisiin paljon fiksumpia päätöksiä, jos he saisivat hidastaa tahtiaan.

4. Kiire on tapa kommunikoida.

“Hei, pitkästä aikaa! Mitä kuuluu?”

“Moi, ihan hyvää. Kova kiire koko ajan!”

5. Kiirettä pidetään normaalina tilana.

Jos työntekijällä on aikaa istahtaa rauhassa kahville, mietiskellä ja lueskella, hänellä täytyy olla liian vähän töitä tai häntä vaivihkaa pidetään laiskana. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka työpaikalla olisi järkätty tuhat luovan joutilaisuuden -luentoa virkistäytymispäivinä.

Comments are closed.