No categories

No categories

Kohti Suomi 2.0 -vision synnyttävää projektia!

Risto Linturi

06.07.2012

Saimaa Summit ICT

torstai 5.7.2012, Savonlinnasali

 

ICT -ala murroksessa – menneestä tulevaan:

liiketoiminta-alueet ja teknologiat 2020-luvulle mentäessä  

Risto Linturi, muutosjohtaja, FC Sovelto Oyj

 

 

Arvoisa yleisö,

 

viimeksi olin tällä lavalla 2009, puhuin pilvipalveluista. Suomen vienti romahti sinä vuonna tullin tilastojen mukaan yli 30%. Tietotekniikka- ja koulutushankinnat menivät jäihin, mutta tilanne on lähes normalisoitunut. Eurooppa on edelleen keskellä murrosta. Syitä etsitään finanssijärjestelmästä, varmasti siinä on vikaa. Perimmäinen syy kuitenkin on Euroopan hidas tuottavuuskehitys, kun sitä vertaa Kiinaan ja muihin BRIC-maihin. Tuottavuuskasvun nopea siirtyminen länsimaista BRIC-maihin vaatii radikaaleja sopeutustoimia ja niiden puutteessa velkaannutaan korvia myöten.

 

Tarkastellaan ensin laajempaa kuvaa, mihin meidän tulisi Suomessa kyetä. Katsotaan sitten, kuinka ICT-alan tulisi reagoida, mitä uusia temppuja tulisi oppia. Suomen tilaa katsotaan vuoteen 2030, koska monet muutokset ovat hitaita ja varautuminen tulisi käynnistää jo nyt. Teknologioissa katsotaan lähemmäs. Jotta teknologioilla olisi laaja vaikutus vuonna 2030, tulisi niiden olla oraalla jo nyt ja teknisesti kypsiä jo 2020.

 

Kiinan, Venäjän, Intian ja Brasilian,  eli BRIC-maiden pörssiarvon arvioidaan nousevan yli 40% maailman markkinakapitaalista vuoteen 2030 mennessä, jolloin niiden kansantuote saavuttaa G7-maiden yhteenlasketun kansantuotteen. Jo nyt BRIC-maissa on enemmän miljardöörejä kuin Euroopassa. Seuraavat yksitoista, eli N11-maat kehittyvät nekin nopeasti. Lyhyessä ajassa Suomen suhteellinen ostovoima maailman rajallisista luonnonvaroista romahtaa puoleen entisestä, ja siitäkin puolikkaasta maksamme paljon nykyistä enemmän.

 

Tiedämme, että huoltosuhde heikkenee. Nyt yksi työllinen elättää 1.1 muuta. 2030 mennessä työllisen kuorma kasvaa 50%, muita elätettäviä on 1.6. Jos haluamme, että elintaso edes hieman paranisi täällä, tulisi henkilötyön tuottavuuden kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä. Tämä koskee kaikkia julkisen hallinnon ja yrityselämän aloja sosiaalitoimesta vientiteollisuuteen. Jos kehitys on heikompi, koulutetut nuoret hakeutuvat helposti paremmille maille ja täällä tilanne kurjistuu entisestään.

Nyt vaaditaan sosiaali- ja terveysalalle lisää väkeä, koska vanhusten määrä kasvaa. Sosiaali- ja terveysala työllistää jo nyt enemmän kuin koko teollisuus. Lisäksi se käyttää osan teollisuuden palveluista. Suunta on väärä. Suomi elää viennistä, sillä rahoitetaan tuonti, ja ilman tuontia me olemme varsin pian kehitysmaa.

 

Suomelle tulisi saada visio siitä, minkälaisin keinoin kukin toimiala ja hallinnonala voisi kaksinkertaistaa henkilötyön tuottavuuden. Lähes jokaisen hallinnonalan ja toimialan tulisi saada aikaan pankkialan kaltainen radikaali uudistus.

 

Fiskaalit makrotason toimet eivät riitä. Rahojen ja organisaatiorajojen säätäminen johtaa tuskin suuriin parannuksiin, usein johtaa vain tehottomuuden lisäämiseen. Jos suunta puuttuu, eikä mikrotason keinoista ole tietoa, menee raha pönötykseen. Yrityssektorin harteille kehitystä ei voi kaataa. Suuret kehitysloikat ovat yrityksille kannattavia vain, kun toiminnan puitteet muuttuvat olennaisesti. Valtion on luotava tilaa uudistuksille. Mutta ottakaamme, kun kerran on pakko, tavoitteeksi henkilötyön tuottavuuden 100% kasvu  2030 mennessä, kaikilla hallinnonaloilla ja toimialoilla.

 

Kyse on ennenkaikkea tietoteknisestä haasteesta. Työn tuottavuutta parannetaan näin laajasti vain automaatiota lisäämällä. Tämä merkitsee tietojärjestelmien kehittämistä. Suuria hyppyjä ei synny tavanomaisilla projekteilla. Organisaatioiden roolit tulee kyseenalaistaa kokonaan. Tulee pohtia, kuinka tarpeelliset tehtävät suoritetaan alle puolella aiemmasta työmäärästä ICT:n avulla, ja miten asia tulisi organisoida.

 

Jaetaan tavoite tasaisesti – 4% vuosikasvu riittää. Tilastokeskuksen mukaan kasvu oli valitettavasti vain 1.4% vuodessa välillä 2005-2010. Tällä kasvulla tavoitteesta jäisi puuttumaan 70%. Kurjistumisen taso olisi 35%. Vertailukohtaa voi hakea Kreikasta.

 

ICT-ala voi pelastaa Suomen, mutta siihen tarvitaan rohkeita visioita ja välineitä.

Koetan saada tarvittavan noin miljoonan työpaikan saneerauksen aikaan, joka sitten olisi käytettävissä markkinan luomiin uusiin kasvualoihin ja vientiin.

 

Aloitetaan yksinkertaisesta esimerkistä. Nevadan osavaltio on vastikään laillistanut robottiautot. Ensimmäinen ajokortin saanut auto on Googlen kehittämä. Viisi vuotta sitten robotti ei kyennyt ohjaamaan autoa edes tyhjässä aavekaupungissa. Nyt ajo on turvallisempaa kuin parikymppisen, eläkeläisen tai juopon kyydissä. Viiden vuoden kuluttua robotit voittaisivat varmasti formulakisat.

 

AKT:ssa on 50 tuhatta jäsentä, heidän työnsä tuottavuutta tämä parantaa niin paljon, että AKT voidaan tulevaisuudessa lakkauttaa kokonaan. Kuinka moni haluaa oman auton, jos viiden minuutin varoituksella saa takuuvarman kuljetuspalvelun oven eteen. Nevadan lisäksi lakeja säädetään nyt muissakin Yhdysvaltain osavaltioissa. Suomessa asiaa ilmeisesti pidetään vielä tieteiskuvitelmana.

Tavarat kulkevat vihdoin itsekseen myös ilmateitse. Verkkokaupoista saa muutamalla sadalla eurolla quadkoptereita, jotka lentävät itse tai kännykän ohjaamana. Tehokkaimmat kantavat raskaitakin taakkoja. Lentävä kauppakassi on pian todellisuutta, mutta myös lentävä dynamiittipötkö tai naapurin kakaran lentävä kamera, joka juuri saapui makuunhuoneeseen. Quadkopterit ovat riittävän tarkkoja lentämään sisätiloissa ja vaikkapa soittamaan orkesterina instrumentteja tai kuljettamaan ja latomaan harkkoja muurarin puolesta.  Säästöt jälleen kymmeniä tuhansia henkilöitä, mutta tämäkin on Suomessa vielä laitonta.

 

Robotit ovat nyt siirtymässä teollisuuden erikoistehtävistä massamarkkinoille. Roboteille saadaan jo nyt parempi tunto- ja näköaisti kuin ihmisille. Microsoftin Kinectin ja vastaavien stereokameroiden avulla robotit hahmottavat maailmaa kolmiulotteisena. Kinect-robotti tekee ympäristöstään reaaliajassa 3D-mallin ja tunnistaa siitä tutut ja vieraat esineet samaan tapaan kuin ihminen. Robotti kerää lasten leikkikalut oikeisiin paikkoihinsa ja suorittaa yksinkertaisia siivous- ja järjestelytehtäviä. Jälleen säästimme kymmeniä tuhansia henkilötyövuosia.

Robotit ovat oppineet juoksemaan ja liikkumaan portaissa. Yksi nopeimmin kasvavia alueita ovat etiäiset, avatarit. Robotin silmin ja jaloin tai siivin voitte hetkessä siirtyä tarkastamaan sivukonttorin tilannetta tai tutkimaan huoltokohdetta. Toistaiseksi teknologiaa on käytetty lähinnä sotatarkoituksiin, mutta jotkut lapset menevät robotin hahmossa jo kouluun, mummo robottina lastenlastensa häihin ja toimitusjohtajat hoitavat sivukonttorit robottina. Myös kirurgit suorittavan jo leikkauksia etänä, mutta sitä ei suuresti mainosteta potilaille. Asiantuntija ehtii moneen paikkaan, ja esimerkiksi trukkikuski voi tällä tekniikalla ohjata kymmentä trukkia samanaikaisesti, koska henkiökohtaista huomiota tarvitaan vain tarkimmissa työvaiheissa. Työaikasäästö tässäkin kymmeniä tuhansia henkilötyövuosia.

 

Robottien kehitys on ollut hankalaa. Niitä on kehitetty kuten vanhoja tietokoneajan dinosauruksia, keskustietokoneita. Sama yritys on tehnyt mekaniikan, elektroniikan, järjestelmäohjelmistot ja usein jopa sovellukset. Tilanne on muuttumassa. Microsoftin Robotics Developer Studio on hyvä esimerkki. Robotin kehitys muuttuu samanlaiseksi kuin PC-järjestelmän kokoonpano. Sovelluksen ei tarvitse tietää, onko robotilla jalat, pyörät tai roottorit. Esineiden väistämiseen on valmis rutiini. Robotin rakentaja valitsee osat, osien tekijä kehittää laiteohjaimet,  sovellukset toimivat laitteista riippumatta, kunhan laitteissa vain on tarvittava toiminnallisuus.

 

Yksi robotiikan kohutuimpia sovelluksia on pikavalmistus. Oma robottini on valmistanut joukon pillejä, nokkahuiluja, legopalikoita, patsaita ja käyttöesineitäkin. Suosituin on ollut iPhone-kuori ja tyyliin sopiva latausteline.

Edullisin pikavalmistuslaite maksaa nyt alle neljäsataa euroa. Niitä mahtuu keittiön pöydälle tusinan verran. Yksi ahkera kotiteollinen yrittäjä voisi viiden tuhannen euron investoinnilla ja parin tuhannen euron materiaalikustannuksilla valmistaa viisi tuhatta yksilöllisesti kuvioitua ja nimikoitua kännykänkuorta kuukaudessa.

Sarjavalmisteisten kuorten hinta on kaupassa lähes 20 euroa kappaleelta, joten sillä hinnalla kuukausiliikevaihto olisi sata tuhatta euroa. Kännykänkuoren ja telineen valmistuskustannus yksin kappalein on alle viisi prosenttia niiden kauppahinnasta. Muutaman kuoren ja telineen tulostus ostamisen sijaan säästää jo laitteen ostohinnan.

 

Teollisessa logiikassa on hämmästyttävän suuria aukkoja. Tilaamisen, varastoinnin, toimitusten, hävikin ja esillepanon kustannukset ovat valtavat. Pikavalmistus leikkaa niitä. Huollon ja kunnossapidon varaosat, monet erikoisosat ja ainutkertaiset työkalut, proteesit ja käteen sopivat työkalujen kahvat, jopa stradivarius-viulut saadaan napin painalluksella koneista. Hyvä kone tulostaa toimivan käkikellon yhtenä kappaleena. Säästö on kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Samalla tuontitarve vähenee. Säästöjen lisäksi uusi teknologia tarjoaa valtavia uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

 

Seuraavaksi tartun terveydenhuoltoon. Merkittäviä kustannuksia syntyy diagnostiikan tehottomuudesta. Olen nähnyt kännykän kokoisen DNA-lukijan. Yksilön koko perimän kartoittaa muutamalla tuhannella eurolla. Pian jokainen voi tehdä testin kaikista ohikulkevista ihmisistä, eläimistä ja ruokatarvikkeista. Kohta kartoituksen voi tehdä myös proteiiniaineenvaihdunnasta niin helposti, että useimpien tautien itsediagnostiikka muuttuu insuliinitestiä tai raskaustestiä helpommaksi.

Kokeiluissa itsediagnostiikan ja asiantuntevan varauspalvelun avulla terveysasemakäyntien määrä on vähentynyt puoleen. Määrätietoisen itsediagnostiikan kehittäminen ei ehkä ole kaikkien lääkäreiden tai lääkintöhallituksen intressi, mutta se säästää helposti kymmeniä tuhansia henkilötyövuosia ja parantaa elämän laatua.

 

Vanhustenhoidon henkilötyöstä suurin osa kohdistuu laitospaikkoihin ja avohoitoon. Vanhusten liikkuvuutta voidaan olennaisesti lisätä prototyyppeinä jo hyvin toimivilla robottijaloilla. Robottikeittiö ja aiemmin mainitsemani lentävät kauppakassit, sekä avatar-läsnäolo leikkaavat työtä kymmenien tuhansien henkilövuosien edestä. Tämäkään ei ole tieteiskuvitelmaa, koska kaikki toimii jo kokeilujen tasolla. Säästö olisi toki vielä suurempi, jos vanhukset lähetettäisiin Espanjaan hoidettaviksi.

 

Koululaitostamme on kehuttu, mutta parempiakin malleja on. Salman Khan on lähes yksin tuottanut tuhansien oppituntien videot matematiikan, fysiikan ja kemian alkeista ensimmäisiin yliopistokursseihin saakka. Hänen mallissaan luennot annettaan kotitehtäviksi ja koulussa tehdään harjoitukset koneen valvonnassa. Opettaja auttaa ongelmakohdissa. Opetus paranee ja työtä säästyy valtavasti. Kymmenien tuhansien henkilöiden säästö, jos metodi otetaan käyttöön Suomessa, mutta lakia on muutettava.

 

Jätetään opetus. Me kaikki tiedämme, että tavanomaisissa hallinnon rutiineissakin on valtavasti tehostamista. Se on nykyisille ICT-toimijoille tutuinta kauraa.  Paperit pyörivät edelleen pöydillä, kokouksissa kuljetaan, sekaannuksia selvitetään ja tietojärjestelmistä ei millään tahdo tulla käyttökelpoisia. Syypäivä on monia, mutta yksi keskeisimpiä on kilpailuttaminen.

Kun asiakasorganisaatio yrittää määritellä tarjouspyyntöä, siitä väistämättä jää yksityiskohtia pois, koska ohjelmointi on nykyisillä järjestelmillä oikeastaan yksinomaan suunnnittelua. Kokonaan suunniteltu sovellus on valmis. Tarjouksen voittaa se, joka tekee ainoastaan sen, mitä tarjouksessa pyydettiin ja, joka jättää muun tekemättä. Ei ihme, ettei kilpailutuksella saada kunnollisia tuloksia. Kilpailutus on suunnittelutyön ostamiseen väärä tapa. Lainsäätäjä ei ole asiaa ymmärtänyt.

 

Jos asiakas saisi toimia luottamuksen varassa, toimisi homma paremmin. Hinta voisi olla korkeampi, mutta järjestelmästäkin tulisi toimiva. Toinen vaihtoehto olisi siirtyä järjestelmään, jossa toimittaja saa maksun aikaansaamastaan säästöstä. Vastuu siirtyisi sinne, missä osaamisen kuuluisi olla. Nykytilanne, jossa esimerkiksi lääkärin tulisi saman potilaan tietojen kirjaamisessa hallita viisi täysin eri periaatteilla tehtyä sovellusta on aivan varmasti sietämätön eikä kunniaksi sen enempää ostajille kuin myyjille. Normaalit hallinnon menettelyt kunnolla automatisoituina säästäisivät helposti kymmeniä tuhansia työpaikkoja kunnissa, valtiolla ja yrityksissä kussakin.

 

Tämän tilaisuuden keskeisin teema liittyy pilvipalveluihin. Muutama vuosi sitten käynnistin pilvipalveluiden verkkorakenteen ja teknisten hyötyjen selvittämiseksi Supermatrix-nimisen hankkeen, johon yli 50 alan suomalaista ja kansainvälistä yritystä otti osaa. Hanke osoitti, että monet pilvipalveluiden edut voidaan saavuttaa nykyisillä verkoilla, mutta osa lupauksista vaatii vauhdikkaampia verkkoja. Hanke osoitti myös, että osa pilvipalveluista tulee sijoittaa alueellisiin konesaleihin.

 

Pilvestä voi hetkeksi saada suuren laskentatehon. Taannoin lähetin viisikymmentä valokuvaa kotona olevasta patsaasta Autodeskin pilveen. Sain hetken päästä patsaastani 3D-mallin, jonka tulostin. Oma prosessorini olisi varmasti sulanut. Kun pilveen saadaan myös sovellukset ja merkittävä osa työaseman monimutkaisuudesta, helpottuu ylläpito huomattavasti. Vasteajat paranevat, kun sovellus toimii pilvessä, lähellä tietokantoja. Vain ruudun piirtämiseen menee pilvisovellukselta kauemmin, jos tietoliikenneyhteys päätelaitteelle on liian kapea tai verkon latessi suuri.

Nykyiseen tietotekniikkaan pilvipalvelut toisivat oikein käytettynä  tuhansien henkilövuosien säästöt. Yhdessä uusien sovellusten kanssa, jotka tulevat mahdollisiksi pilvipalveluiden myötä, puhutaan kymmenistä tuhansista säästetyistä työvuosista. Suomi on lisäksi otollinen maa pilvipalveluiden vaatimien konesalien toteuttamiseen. Maaperä on vakaa, tilanne rauhaisa ja ilmasto useimmiten viileä.

Kansainvälisissä vertailuissa meidän tietoliikenneverkkomme ovat jääneet jälkeen. Syynä on langattomuuden suosiminen ja heikoksi jäänyt kuituverkko. Aiemmin kuvittelin, että langattomalla siirrolla on selkeä ylärajansa, mutta opin äskettäin lisää – tutkijat ovat onnistuneet siirtämään 2.56 teratavua langattomasti. Yksittäiset fotonit on pantu pyörimään vaihtelevilla tavoilla, jolloin jokaiseen valohiukkaseen mahtuu runsaasti bittejä. Jos teidän mielestänne langaton 2 megabitin yhteys on hyvä, tämä on miljoonakertainen, ja vasta alkua. Toistaiseksi kokeiltu langaton yhteys on toki vain metrin mittainen, mutta tilanne varmasti paranee vuoteen 2020 mennessä.

 

Teknologian rajat ovat siirtymässä etäämmälle. IBM onnistui pakkaamaan yhden bitin kahdentoista atomin kokoiseen piiriin. Tämä on noin satatuhatta kertaa nykyisiä massamuisteja tiheämmin. Prosessorit tehdään tulevaisuudessa luultavasti grafeeniin tai muuhun sen kaltaiseen materiaaliin piin sijaan. Grafeeni on sata kertaa piitä nopeampi sähkönjohde, ja kykenee tunneloimaan ja manipuloimaan myös valoa sähkön tavoin. Grafeeniin arvioidaan saatavan piirejä sata kertaa piitä tiheämmin.

 

Grafeenitutkimukseen laitetaan maailmalla nyt satoja miljoonia euroja. Läpimurtotuloksia tulee yksi tai kaksi joka viikko. Kyse on luultavimmin sähkön, höyryvoiman tai tietotekniikan kaltaisesta teollisesta murroksesta ja ensimmäiset laajavaikutteiset tuotteet tulevat markkinoille seuraavien muutaman vuoden kuluessa.

 

Grafeeni on läpinäkyvä ja joustava. Sen uskotaan toimivan näyttölaitteena, akkuna, mikropiirinä, aurinkopaneelina, optiikkana, kamerakennona, kaasunilmaisimena. Jos grafeenipulloon laittaa kaljaa, vuotaa vesi ulos ja alkoholi jää sisään. Grafeeni voi muuttaa mekaanisen liikkeen sähköksi ja pänvastoin. Se on sata kertaa terästä lujempaa, estää korroosiota nykyisiä menetelmiä paremmin, eikä aiheuta ihon alla hylkimisreaktiota. Grafeeni on varsinainen ihmeaine. En kykene muuttamaan sitä henkilötyön säästöiksi, mutta monia rajallisia luonnonvaroja se korvaa, ja tämä on suurin uusien liiketoimintojen ja lisäarvojen rajaseuduista. Mutta eteenpäin.

 

Rajallisia luonnonvaroja on nyt tosissaan ryhdytty etsimään avaruudesta. Tietotekniikka on keskeisellä sijalla. Planetary Resources julkisti pari kuukautta sitten lähettävänsä kahden vuoden kuluessa satelliitteja maata kiertävälle radalle. Satelliiteissa on kussakin suuri herkkä kamera. Tarkoitus on kartoittaa maata läheltä kiertävät asteroidit, joita on riittävän suurikokoisina noin puoli miljoonaa. Näistä etsitään optisin keinoin riittävän hauraat ja mineraalipitoiset.

Seuraavaksi noin vuonna 2020 satelliitit lähestyvät näitä asteroideja ja hakevat niistä vettä rakettipolttoaineeksi. Tämän jälkeen satelliittien robotit seulovat hauraista asteroideista harvinaisia platinaryhmän metalleja maahan tuotavaksi ja rautaa sekä vettä avaruudessa käytettäväksi. Kuuutiokilometrin kokoisessa asteroidissa on kymmenen tuhannen vuoden nykyisen käytön verran harvinaisia metalleja ja joidenkin vuosien tarve rautaa. Sotilastason satelliittikamerat ovat jatkossa kenen tahansa käytössä. Avaruuden valloitus avaa runsaasti uusia liiketoiminta-alueita.

 

Palataan työaikaa säästävään tietotekniikkaan. Satojen tuhansien työvuosien säästön luulisi helposti takaavan töitä kymmenille tuhansille tietotekniikka-ammattilaisille yksin Suomessa, mutta vientimahdollisuudet ovat kertaluokkia suuremmat.

Laajennettu todellisuus tulee vihdoin koneiden stereonäön myötä. Olet koneen ääressä, joka pitäisi korjata. Laitat virtuaalilasit päähän. Näet koneen edessäsi, mutta lisäksi korostettuna kohteen, joka tulisi korjata ja paikan, johon kädet ja työkalu tulisi laittaa. Virtuaalilaseja on tulossa markkinoille nopeasti useilta toimijoilta.

 

Bioteknologia kehittyy nyt sekin nopeasti. On mahdollista, että vuonna 2030 selluloosaliemessä kasvatettaisiin hampurilaisia. Selvää on joka tapauksessa, että biotekniset ja nanotekniset ratkaisut valtaavat alaa perinteiseltä teknologialta. Uusi bioteknologia on pääosin tietotekniikkaa. Ominaisuudet ohjelmoidaan soluihin. Nyt tiedetään jo esimerkiksi kuinka perhosen siipiin saisi Suomen vaakunan.  Ratkaisuja tulee energiateknologiaan, materiaaliteknologiaan, elintarviketeknologiaan, perustuotantoon. Sienet ja marjat luultavasti kerätään 2030 mennessä robottien avulla, kuten robotit tehnevät myös metsätyöt ja maataloustyöt.

 

Siirrytään ajankohtaisempaan aiheeseen. Nyt on menossa kuntien lakkauttaminen. Joku haluaa, että kunnille kehitettäisiin yhteiset tietojärjestelmät. Minusta kunnat voisi samantien kaikki lakkauttaa, syyttä niiden määrää vähennetään. Kunnilta tulisi riisua kaikki monimutkaiset vastuut. Tiedämme kaikki, ettei kauppa pärjää ketjuuntumatta. Valtakunnallinen koordinointi tuottaa suuremman tehon kuin paikallinen – edellyttäen toki, että on kilpailua. Valtio ei aina ole tehokkuuden malli.

 

Terveydenhuoltoon, vanhustenhuoltoon ja opetukseen voisi esimerkiksi luoda kilpailevia osuuskuntia, joihin kansalaiset valtakunnnallisesti rekisteröityvät. Näille luodaan demokraattinen hallinto sekä velvollisuus huolehtia jäsenistään, ja toiminta rahoitetaan verotuloista kunkin osuuskunnan laskennallisen rasitteen mukaan. Toiminta olisi esikuviin vedoten nykyistä tehokkaampaa ja demokraattisempaa. Nykyiset kunnat ovat monialaorganisaatioita, joiden johto ei voi käsittää kaikkia toimialoja, eikä valtuusto käsitä kaikista kunnan toimialoista sen vertaa.

 

Muutos on ehkä liian haastava, todennäköisempää on, että maaseutu tyhjenee edelleen. Laskennallisesti kaksi kertaa isompi taajama tuottaa 15% enemmän henkeä kohden. Tämä on nykyinen tilastofakta. Tietoliikenne ja tietotekniikka auttavat poistamaan etäisyyksiä vain, jos niitä täysimittaisesti siihen käytetään. Jos tätä ei oteta tosissaan, saavutetaan työn tuottavuuden kaksinkertaistaminen vain siten, että kaikki suomalaiset muuttavat pääkaupunkiseudulle. Meidän urbanisoitumisasteemme on nykyään 65%, sama kuin Pohjois-Korealla. Meille sopivammissa vertailumaissa, Ruotsissa, Australiassa, Kanadassa, Englannissa se on 85-90%. Näihin lukuihin ei nousta 2030 mennessä, mutta ilman hyvin nopeaa tietotekniikan soveltamista ja tietoliikenteen radikaalia hyväksikäyttöä maaseutukaupunkien nuoret ehtivät kyllä kaikki kadota näistä kauniista maisemista. Sitä meistä ei toivo kukaan.

 

Yksinkertaisia säästökohteita on valtavasti, jos ajatus on riittävän rohkea. Kaikki tiskipalvelut voi lakkauttaa ja maksaa vaikka taksikuskille siitä, että avustaa netin käytössä niitä, jotka eivät osaa. Liikennemerkit ja opasteet voi poistaa ja määrätä navigaattorit pakollisiksi. Kaikki paperiset lomakkeet, oppikirjat ja muistiot voi siistää digitaalisiksi. Säästöt ovat näissäkin kymmeniä tuhansia henkilövuosia. Nämä ovat lähinnä omia ideoitani, varmasti muutkin keksivät säästöjä.

 

Jos nämä omat ehdotukseni toteutetaan realistisella tasolla, saavutetaan jo niillä työn tuottavuuden kaksinkertaistaminen keskimäärin kaikilla aloilla. Toki yksityiskohdat vaativat vielä paljon työtä, eikä tätä voi vielä kutsua visioksi. Koetan käynnistää tästä projektin. Vision jälkeenkin edessä olisi paljon määrätietoista ja jatkuvaa panostusta näihin uusiin teknologioihin.

 

Tietotekniikkaväen tulisi selvittää itselleen, mitä nämä uudet teknologiat ovat? Mitä hyötyjä niistä voisi asiakkaille ja yhteiskunnalle olla? Miten ICT-ala ne hyödyt asiakkkailleen tuottaa ja erityisesti, miten ne päättäjille myydään? Ilman tämänkaltaisia työtä, ilman tietotekniikan mahdollistamia tehokkuusloikkia Suomi kurjistuu. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita ei nykyisin keinoin voi ylläpitää.

 

Töihin siis tietotekniikkaväki ja varautukaa muutosvastarintaan, se murtuu yhteisellä rynnäköllä – suomalainen taisteluhuuto sopisi angrybirds-maahan – tulta munille!

 

Ja, jotta edes hieman uskoisitte puheisiini, näytän muutaman videon lopuksi, mutta varsinaisen puheen lopetan tähän, kiitos!

 

Comments are closed.