No categories

No categories

Miksi Suomi tarvitsee designosaamista?

jarikoskinen

29.10.2012

Helsingin designpääkaupunkivuosi on pitänyt muotoilua esillä medioissa viime aikoina. Erilaisissa julkisissa puheenvuoroissakin muotoilu on nostettu esille kiitettävästi. Muotoilun ilosanomaa on myös levitetty tutkimuksissa, joissa muotoilun taloudellinen merkitys on vahvistettu.

Mutta. Keskustellessani politiikan sisäpiiriläisten ja valistuneiden tarkkailijoiden kanssa, olen antanut itselleni kertoa kuinka vaikeaa polittisille agendoille on saada uusia teemoja. Muotoilu on yksi niistä teemoista, jotka eivät ole päässeet vakavien poliittisten keskusteluiden aiheeksi. Viime aikoina lobbausta on kuitenkin alkanut näkyä tälläkin sisältöalueella. Teollisuustaiteen Liitto Ornamo on yksi niistä tahoista, jotka lobbausta yrittävät. Ornamon kunnalisvaaliohjelma 2012 – Kuntalaisille hyvinvointia, kunnille kustannustehokaampia palveluita muotoilun avulla löytyy osoitteesta www.ornamo.fi. Euroopan komissiotakin on yritetty näissä asioissa lobata (lue tästä, lue myös raportti aiheesta).

Poliittisten päätöksentekijöiden on vaikea ottaa aihepiiriä agendalle, kun ei oikein edes ymmärretä, mistä puhutaan kun puheenaiheena on muotoilu. Näyttää siltä, että käsite on jäänyt epäselväksi sekä suurelle yleisölle että päätöksentekijöille. Muotoilu ymmärretään yleisesti esteettiseksi muodon antamiseksi, lähinnä teolliseksi muotoiluksi tai muotiin ja taiteisiin (taidekäsityö) liittyväksi toiminnaksi. Englanninkielinen sana design taas merkitsee laajemmin suunnittelua (myös insinöörien tekemää suunnittelua). Mutta jos lukee The New York Timesia, huomaa että lehden webbisivujen kategeroiksi on nimetty yhtäällä Style ja toisaalla Fashion & Style. Näin ollen se esteettinen maailma, jonka muotoilu-sana useimmille avaa, onkin lähempänä Fashion & Style -osastoa.

Toisaalta muotoilun käsite elää juuri nyt murrosvaihetta, immateriaalisia tuloksia tuottava muotoilu on tullut jäädäkseen. Nyt muotoillaan palveluprosesseja ja kehitetään uusia palvelukonsepteja.

Suomessa haasteena on valtamedioiden muotoilusta antama hyvin yksipuolinen kuva. Lähinnä suuri yleisö näkee medioissa vanhoja suomalaisia mestareita Alvar Aallosta Tapio Wirkkalaan ja Timo Sarpanevasta Eero Aarnioon. Vanhoissa mestareissa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta uusiakin muotoiluun liittyviä ilmiöitä ja osaamisia olisi fiksua kattaa. Nyt muotoilu näyttäytyy sisustusohjelmien ja muodin kautta eräänlaisena pintaa syleilevänä, viihdyttävänä kermakakkumaisemana ja toisaalta hyvin yksiulotteisesti vain teollisena muotoiluna (tuolit ja pöydät, autot, koneet ja laitteet, jne). Monet muotoilun alat, kuten graafinen suunnittelu, ovat jääneet ammattitaitoisten muotoilutoimittajien puuttuessa kokonaan käsittelemättä huolimatta siitä, että visuaalisella viestinnällä on yhä suurempi yhteiskunnallinen merkitys. Muotoilusta tietävien toimittajien puuttuessa meillä on kyllä kirjallisuuskritiikkiä ja elokuvakritiikkiä, mutta ei muotoilukritiikkiä. Tämä on johtanut siihen, että muotoilu on esillä medioissa lähinnä mainosmaisina esittelyinä, ilman kritiikin häivääkään. 

Mitä poliitikon tulisi tietää muotoilun uusista mahdollisuuksista? Ensinnäkin sen, että uusien muotoiluosaamisien ja menetelmien avulla Suomesta voisi tulla vielä huomattavasti nykyistä enemmän muotoilun avulla menestynyt maa. Toiseksi poliitikon olisi hyvä tietää, että palvelumuotoilun ja osallistavan, yhteisöllisen suunnittelun (co-design) piirissä kehitettyjä osaamisia ja menetelmiä kannattaa nyt hyödyntää julkisessa palvelukehityksessä ja vaikkapa paikallisdemokratiaa lisäävissä piloteissa. Kuntavaalien äänestysprosentin jäätyä nyt pieneksi luulisi, että kansalaisten osallistaminen kiinnostaa nykyistä enemmän. Poliittisten toimijoiden olisi myös hyvä tietää, että muotoilun viimeaikaisiin kehityskulkuihin liittyvät muun muassa tee-se-itse-liike, joukkoistaminen (crowdsourcing), käyttäjä-tuottajuus (prosumerism) ja ubiikkiyhteiskuntakehitys (moniaistisuus, muunneltavuus, tarinallisuus, elämyksellisyys, kontekstuaalisuus, pelimäisyys, jne).

Suomeen on nopeassa tahdissa syntynyt uutta, kiinnostavaa muotoilun osaamista, joka ei yhtään häpeä kansainvälisessä vertailussa. Palvelumuotoilun ja osallistavan suunnittelun taloudellinen lisäarvo tulee olemaan aivan toista luokkaa, kuin mihin perinteisemmällä kippojen muotoilulla päästään. Suomi tarvitsee tätä uutta osaamista menestyäkseen ja pärjätäkseen kilpailussa.

Palvelumuotoilu ja osallistava suunnittelu voivat olla suureksi avuksi yritysten tarjooman kehittämisessä, mutta uusi osaaminen on todella tarpeen myös paikallisdemokratiaa kehitettäessä. Ajankohtainen kysymys kuuluu: miten samalla järkiperäistää kuntien palveluita, keventää hallintoa ja rakenteita sekä lisätä paikkallisdemokratiaa?

Lue lisää tietoa (palvelu)muotoilun osaamisen evoluutiosta uudesta tutkimuksesta tästä ja tästä tai tilaa uusi, englanninkielinen designlehti ja kirja Sami Makkulalta, Lahden Ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskuksesta (sami.makkula@lamk.fi).

Jari Koskinen (/AlternativeFutures)

Lue lisää kirjoituksiani palvelumuotoilusta ja osallistavasta suunnittelusta tästä.

Comments are closed.