No categories

No categories

Ollaan tekevinään, matkitaan muita ja samanlaistutaan

Cristina Andersson

13.09.2012

Suomalaista yhteiskuntaa vaivaava jumi johtuu osittain harmaasta perustekemisestä ja varman päälle pelaamisesta ja toisaalta siitä, että ollaan tekevinään asioita (jotta voitaisiin varmistaa oma asema).

Tekevinään oleminen johtuu monesta syystä. Maailma organisaatioiden ympärillä tuntuu muuttuvan kiihtyvää tahtia. Tämä asettaa paineita organisaatioille uudistua. Ja nämä paineet näkyvät työntekijöidenkin päässä.

Otetaan esimerkki. Sellaisetkin organisaatiot, jotka eivät ole aiemmin asiakastyytyväisyystutkimuksia tehneet, tekevät niitä nyt, ikään kuin muodon vuoksi. Joku tunnustikin suoraan: ei niillä tosin ole mitään vaikutusta toiminnan kehittämisessä, kuhan nyt tehdään. Näistä asioista organisaatiossa vastuussa oleva voi siten todistaa, että on tehty on. Tekenivään oleminen liittyy myös valta-asetelmiin organisaation sisällä: kyse on syvästi inhimillisestä omien asemien puolustamisesta.  Samalla se on erittäin vahingollista.

Miettikää viime vuosien puhetta luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Sanoisin, että useiden organisaatioiden kohdalla kyse on täysin tyhjästä puheesta, jolla on vähän tai ei ollenkaan kytköstä näiden organisaatioiden käytännön arkeen. Sama tekevinään olemisen  – kulttuuri liittyy myös yritysten yhteiskuntavastuuseen ja muihin eettis-ekologisiin virtauksiin. Jotkut tekevät vain vähän muodon vuoksi, mutta heillä on silti otsaa mainostaa itseään siitäkin vähästä.

Voisi kuvitella, että tämä tekevinään oleminen on yleisempää julkisella puolella, mutta olen törmännyt samanlaiseen touhuun myös suurissa ja keskisuurissa yrityksissä. Pienissä yrityksissä tekevinään oleminen ei ole mahdollista (ainakaan kovin pitkään). Suuriin yrityksiin taas on piiloutunut ihmisiä, jotka tietävät jipot olla tekemättä juuri mitään, ja olla kuitenkin tekevinään. Tärkeältä ja touhukkaalta vaikuttaminen on osa tätä tekevinään olemisen -kulttuuria. Julkisella puolella ei vaivaiduta olemaan edes touhukkaita; tärkeän oloisia kylläkin.

Kun tämän tekevinään olemisen -kulttuurin liittää nykyään niin yleiseen matkimiseen ja kopimiseen (lue artikkelini aiheesta: http://palveludesign.wordpress.com/2011/11/17/kopiointinnista-1/), niin kokonaiskuva alkaa hahmottua. Mitään kovin omaperäistä ei ole rohkeutta kehittää itse, mutta kun se on jossain muualla kehitetty ja ollut julkisuudessa esillä, sen voi huoletta kopioida omaan käyttöön. Joskus tuntuu siltä, että Suomessa kaikki kopioituu yhä uudestaan ja uudestaan. Huomatkaa, että myös parhaiden käytäntöjen kopioiminen (benchmarking) on muiden matkimista.

Samanlaistuminen kertautuu kun muistaa, että mikä tahansa työporukka ja jopa koko organisaatio jauhaa aina jossain määrin samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Lisätään tähän vielä yksi samanlaistumiseen liittyvä yksityiskohta: pienessä maassa pinnalla on suhteellisen pieni asiantuntijaporukka, jota useimmat organisaatiot käyttävät konsultoinnissa. Tämäkin johtaa vahingolliseen samanlaistumiseen.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa meillä ei ole varaa muiden kopioimiseen, tekevinään olemiseen tai rohkeuden puutteeseen.

Jari Koskinen 13.9.2012

Comments are closed.