No categories

No categories

Rakentaminen ja asumisen kestävä kehitys

Cristina Andersson

29.01.2013

Vierasbloggaajana hyvän asumisen asiantuntija Pentti Kaasinen.

Olen työskennellyt rakennus- ja kiinteistöalalla ympäristöfyysikkona 15 vuotta. Alan ulkopuolelta tulleena keskustelu rakentamisen virheistä ja työkulttuurista on vaikuttanut yksipuoliselta ja pinnalliselta. Oikeita perusteita niin kielteisille kuin myönteisillekin asioille on niukasti. Kun rakennusvirheiden ja työkulttuurin kehnouden syitä ei ole riittävän monipuolisesti selvitetty, syy on sysätty rakennusteollisuuden niskoille.

Rakentamisen ”huono laatu ” pitää asettaa laajempaan kontekstiin. Rakennusteollisuus epäilemättä on välitön syypää – miten muuten voisi olla – rakentamisen heikkouksiin, mutta perussyitä on muualla. Valtio on vähintään yhtä syyllinen. Se ei ole luonut puitteita esimerkiksi alan perustutkimukselle ja kuluttajavalistukselle, siis luotettavan tiedon saamiselle ja kaiken teollisuuden tärkeimmälle käyttäjälähtöisyydelle. Kriittisen tutkimuksen vähäisyys pitää yllä rakennus- ja kiinteistöalaa liike-elämän ehdoin toimivana. Yksityistaloudet pärjäävät siinä kuvioissa asumisensa kanssa huonosti. Asumisen kestävälle kehitykselle tämä on huono maaperä.

Tilanne ei ole huono vain kuluttajan kannalta. Koska asumisen ja rakennusteollisuuden välillä ei ole luotettavaa tiedonvälitystä, alan käyttäjälähtöisyys on varmasti heikointa keskeisessä suomalaisessa elinkeinoelämässä. Kuluttajien saatavilla on lähinnä kaupallista informaatiota. Tästä osaltaan johtuvat epäonnistumiset alan tuotekehityksessä.

Valtionhallinnossa tehtiin merkittävä virhe, kun rakennusalan ohjaus (määräykset) 1990-luvulla siirrettiin ympäristöministeriöön ja rakennushallitus lopetettiin. Valtion napanuora rakennusalaan katkesi. Jälkikäteen ajatellen tuntuu järjettömältä, että elinkeinoelämän tehokkaimman ja pragmaattisimman osan ohjaus tyrkättiin heikoimmalle ministeriölle. Seuraukset näkyvät nyt. Ympäristöministeriö hankkii (sitä ehkä itse havaitsematta) rakennusteknisen ja rakentamisen kenttätyötä koskevan asiantuntemuksensa rakennusteollisuudelta ja sen sidostahoilta. Muita mahdollisuuksia on niukasti. Kärjistäen kuitenkin voi sanoa, että ohjattava ohjaa ohjaajaa. Tässä ympäristöministeriön epäonnistuminen on jotenkin ymmärrettävää. Toinen seikka ei ole yhtä ymmärrettävä. Se on anteeksiantamattoman vähäinen yhteistyö muiden ministeriöiden kanssa. Vain sosiaali- ja terveysministeriön kanssa on kanssakäymistä, mutta se on johtanut koko ongelmakentän väärin käsittämiseen. Rakentamisen kehittämisestä tuntuu tulleen homeiden ja lääketieteen tutkijoiden työkenttä.

Rakennusalaa on käsitelty politiikan piirissä lähinnä harmaan talouden ja viimeksi homekoulujen vuoksi. Millä tietämättömyyden tasolla politiikassa liikutaan, kuvaa eduskunnan viime syksyn toiminta. Eduskunnan tarkastusvaliokunta tilasi mielestään kattavan selvityksen homeongelmista, ilmeisesti tuskastuneena median homemyllytykseen. Selvitys maksoi tiettävästi noin 70 000 euroa ja se kesti kahdeksan kuukautta. Summa on absurdi. Sillä piti selvittää maan talojen homeongelmat ja esittää niihin ratkaisut.

Mitä pitäisi tehdä?

Iso kuva rakennusalasta ei ole synkkä.  Muutosten tekeminen nopeasti ei vain ole helppoa, koska perusvirhe on valtionhallinnossa. Alalla on puutteita ja ristiriitaisuuksia, jotka pitäisi korjata. Betonin ja puun kamppailu rakentamisen perusmateriaalina nakertaa alan sisäistä yhteistyötä. Kamppailulla on poliittinen tausta, joka on omiaan tekemään kansataloudellisesti merkittävistä ratkaisuista lyhytnäköisiä. Labiili tilanne esimerkiksi puukerrostalorakentamisessa vaikuttaa ajankohtaisesti suurissa rakennushankkeissa.

Johtavien asiantuntijalaitosten, VTT:n ja Tampereen teknillisen yliopiston näkemysten eriävyys energiamääräysten soveltamisesta on huolestuttavaa. Nyt tehdään passiivitaloissa ja nollaenergiataloissa ratkaisuja, jotka ilman tutkimuslaitosten tiivistä yhteistyötä saattavat pahentaa nykyistä kosteus- ja homevauriotilannetta. Näkemykset pitäisi sovittaa yhteen yhteistyöllä, jossa myös Aalto yliopiston monialaisuus voisi avartaa näkökulmia energiamääräysten soveltamisessa.

Käyttäjälähtöisyyttä ei saa unohtaa. Sitä voi parantaa ottamalla rakennus- ja energiatekniseen yhteistyöhön mukaan kuluttajaviestinnän asiantuntemusta.

Rakennusteollisuuden usein arvosteltu ulkomaalaisomistus ei rajattuna ole vain kielteinen seikka. Esimerkiksi ruotsalaisten rakennusjättien läsnäolo Suomessa voi olla vahvuus, kun asumisen teknologiaa viedään maailmalle. Sama koskee materiaali- ja tarviketeollisuuden omistusta.

Pentti Kaasinen

Helsingissä 29.1.2013

2012-11-15 13.16.32

Asuminen on tärkeää meille kaikille.


Comments are closed.