No categories

No categories

Selonteolla kohti parempaa tulevaisuutta?

Cristina Andersson

26.06.2012

 Historia toistaa itseään. Se on nyt pakko uskoa. Vuonna 1991 soi puhelin. Pekka Salo oli ollut kuuntelemassa Veli-Antti Savolaisen puhetta Tampereella ja intoa puhkuen sanoi: ”Oy Suomi Ab on kriisissä, meidän on tehtävä jotain”. Siitä alkoi projekti, joka päätyi kirjan ”Suomen Strategia” (Art House 1993) julkaisemiseen.

 Kaipasimme yrittäjä- ja aloitevaltiota jo v. 1993. Kirjassa on esitetty 144 konkreettista ehdotusta, monet vieläkin ajankohtaisia.

Noihin aikoihin aloitti myös työnsä Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ja ensimmäinen tulevaisuusselonteko julkaistiin. Vaikka tulevaisuustoiminta eduskunnassa ja valtioneuvostossa käynnistyi kansalaisten toivomuksesta, niin kansalaiskeskustelu ei kuitenkaan saavuttanut päättäjiä erityisen laajasti, tai varsinkaan syvällisesti.  Halusimme kuitenkin antaa panoksemme maan kehittymiselle, rakkaudesta Suomeen, ja ihmisiin siellä. Siksi kirjoitimme kirjan.

Pari viikkoa sitten, kesäkuussa 2012, puhelin soi ja sain kutsun osallistua valtioneuvoston uuden tulevaisuusselonteon tiedotustilaisuuteen.  Menneisyyden kaikuja, ajattelin ja ihmettelin miten tämä asia jälleen tulikaan kohdalleni. Silti sanoin epäröimättä: kyllä.

Mietin sitä, mikä on ero parinkymmenen vuoden takaiseen selontekoon ja nyt tähän uuteen. Ensin tuli mieleeni, että silloin selontekojen runsaus oli kovin pientä verrattuna nykyhetkeen. Nyt tuntuu, että erilaisia tulevaisuus-, innovaatio-, demokratia ym. selontekoja tursuaa erilaisista tuuteista sellaista vauhtia, että kun yhtä alkaa lukea, niin uusi julkaistaan, ennen kuin aiemman raporttimaratonin maaliin on päästy. Juhani Kahelin listasi kolme vuotta sitten erilaisia ”toinen toisiaan toistavia ja turhauttavia” selontekoja.

Turhauttavaa todella usein on, kun kansalaiselle jää vaikutelma, että raportti ja selontekotsunamit eivät kuitenkaan aiheuta minkäänlaista muutosta, eikä niitä oikein näytetä seurattavankaan. Vai mikä on esim: Pekka Himasen Kukoistuksen käsikirjan kohtalo, tai minkälainen karma seurasi kuuluisan brändityöryhmän selontekoa?

Tiedotustilaisuudessa meille kerrottiin, että kansalaiset halutaan todella osallistaa tulevaisuusselonteon rakentamiseen. Sosiaalisen median ja bloggaajien merkitys mainittiin useaan kertaan ja pääministeri Jyrki Katainen korosti prosessin olevan yhtä tärkeä kuin lopputuloksen – juuri prosessi tarjoaa kansalaisille osallistumismahdollisuuden.

Uuden kirjan kirjoittaminen, yhdessä tulevaisuusguru Jari Kaivo-ojan kanssa, on nostanut minut tulevaisuuden ennakoinnin piripintaan ja olen saanut oppia ja nähdä asioita, joita en ole aikaisemmin ajatellut. Kuten robotteja, keinoälyä ja ubiikkiteknologioita. Ikäväkseni ymmärsin, että valtion tämänkertainen tulevaisuuskentällinen ei myöskään ollut asiaa ajatellut.

Maailmalla on kuitenkin esimerkkejä kehityksistä, joista pitäisi olla äärimmäisen huolissaan. Esimerkiksi: Maailman suurin elektroniikka-alan kokoonpanotehdas Foxxconn aikoo korvata työntekijänsä roboteilla parin vuoden sisällä. Mitä tämä tarkoittaa? No ensinnäkin sitä, että ihmisiä vapautuu työmarkkinoille. Toisekseen sitä, että työtä ei voida verottaa, kun työntekijöitä ei ole. Verottaja on jälkijunassa ja valtio jää nuolemaan näppejään.

Eikä tuossa vielä kaikki. Keinoäly on vähitellen korvaamassa myös korkeastikoulutettuja ammattilaisia, kuten lakimiehiä.

Tulevaisuusselontekijät ovat kiitettävästi kiinnittäneet huomiota globaalistumiseen. Mutta Raimo Sailas sanoo haastattelussa: ”Suomella on ilmiselviä vaikeuksia ymmärtää missä globalisaatiossa mennään.” Tulevaisuusselontekoryhmän onkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että tietoisuus globaaleista kehityspoluista tulee koko kansan saapuville. Lisäksi on luovuttava liiallisesta kansallisen näkökulman korostamisesta ja löydettävä tapoja esittää asiat globaalista näkökulmasta.

Onhan selvää, että emme ole yksinäinen ja eristäytynyt arktinen alue, vaan merkittävä toimija ja osa globaalia kylää. Päällikkö Seattlen v. 1854 lausumat sanat: ”Ihmiskunta ei ole kutonut elämänverkkoa, me olemme vain yksi sen lanka. Minkä teemme verkolle, teemme itsellemme. Kaikki on kytköksissä kaikkeen”, eivät ole vanhentuneet.

Toivottavasti me bloggaajat saamme keskustelua aikaiseksi. Siksi heitänkin  blogiviestikapulan Thomas Taussille, nuorelle ja aktiiviselle liberaalille ajattelijalle, jolle tämä elämän kiihkeä verkko jää jonain päivänä hoidettavaksi, yhdessä ikätovereidensa kanssa. Toivon, että Thomas tuo kipakan näkökulman nyt alkavaan keskusteluun ja heittää kapulan seuraavalle.

Pääministeri Katainen kuulutti uskoa edistykseen. Usko edistykseen elää varmasti. Ei tarvitse kuin muistella kahdenkymmenen vuoden taakse. Silloin olimme talouden rupusakkia, nyt huipulla. Mutta meidän on nähtävä uusia huippuja ja meidän on välitettävä toisistamme niin paljon, että kannattelemme riippusiltoja toisillemme matkan varrella. Jotta olisimme uudella huipulla kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Valtioneuvoston tiedote.

Kirjoittaja taivastelemassa uusia tulevaisuuksia Kesärannan pihalla 26.6.2012.

 

 

 

Comments are closed.