No categories

No categories

Suunnaton Suomi – Onko Suomi valmis palaamaan globaalitalouden maailmankartalle?

jarikaivooja

22.06.2013

ImageKaikilla länsimailla on Suomen tavoin vaikeuksia löytää menestyksellistä reittiä ulos talouskriisistä. Suomi näyttää ajelehtivan vailla selvää suuntaa, määrätietoisen strategisen toiminnan sijasta selitellään ja vieritetään vastuita Suomen ulkopuolelle. Kataisen hallituksen suosio on pohjalukemilla. Yritysten irtisanomisuutiset ovat viime kuukausina seuranneet toinen toistaan. Kotimarkkinat ovat sakkaamassa säästöjen seuraamuksena.

Viime vuonna Alf Rehn ja Risto J. Penttilä julkaisivat pamfletin Suomen tilasta otsikolla ”Suunnaton Suomi”. Teos tiivisti oivallisesti Suomen tilanteen ja tarpeen löytää uusia suuntia Suomen tulevaan kehitykseen.

Politiikan keskusteluissa syy Suomen huonoon menestykseen on löytynyt globalisaatiosta – milloin Euroopan unionista tai dynaamisista BRICSA –maista, jotka valtaavat maailman markkinoita aggressiivisesti. Harvemmin on syy löytynyt peilistä – omista strategioista, linjauksista, toimista ja päätöksistä.  

On varmasti totta, että globaalitalouden kokonaiskakkua on jakamassa aikaisempaa useampia kehittyviä talouksia. Vanhat opit ja strategiat eivät tuota tulosta uudessa muuttuneessa toimintaympäristössä. Tulevaisuudentutkimuksessa eräs keskeinen tutkimusalue on toimintaympäristöjen muutokset.

Voidaan ehkä todeta perustellusti, että Suomen hallituksen ja julkisen sektorin toimintaympäristöanalyysi on ollut puutteellinen tai jopa osaksi virheellinen. Käytännön esimerkkinä tästä voidaan mainita arktisen osaamisen strategian ohuus nykyisen hallituksen ohjelmassa. Toisaalta voidaan perustellusti väittää, että hallituksella on ollut kyllä ollut tarjolla erilaisia toimintaympäristöanalyysejä, mutta niitä ei ole osattu pukea oikeanlaisiksi politiikkaohjelmiksi. Esimerkkinä tästä voidaan mainita kestävyysvajetta koskeneet politiikkalinjaukset, jotka sotivat pahoin kestävää talouskasvua koskevien linjausten kanssa.  

 

Suomen toimintaympäristö on ollut monin tavoin muutoksessa. Valmiutemme ja osaamisemme toimia oikein globaalissa verkostotaloudessa eivät ole olleet täysin kohdallaan. Emme ole olleet valmiita kohtaamaan BRICSA -maiden tuomaa haastetta kansainvälisessä taloudessa. Venäjä-yhteistyömme olisi voinut olla määrätietoisempaa ja selvemmin suoriin investointeihin kohdentuvaa.

Luin juuri uusinta Scenario –lehteä, jota toimitetaan Kööpenhaminassa Copenhagen Institute for Futures Studies (CIFS) –tutkimusyksikössä. Lehden teemana oli ”Comeback of the Nordic Region”. Lehdessä oli useita puheenvuoroja, jotka on syytä huomioida Suomessa. Eräs huomion arvoinen artikkeli lehdessä on kollegani, CIFSin johtaja Johan Peter Paludanin arvio pohjoismaisesta johtamisesta: ”Nordic ledership”. CIFS:in Emeritus johtaja Paludan kirjoittaa teemasta seuraavasti:

”Recently in a conference in Stockholm, I heard the following notion: Norwegians invent things, Swedes produce them, and Danes sell them. The dictum came from a Norwegian man, and thus I withdrew my urge to question the debatable part of the notion in favour of acknowledging one of the central themes of the statement – the difference in size of the Nordic economies, and hence acknowledging that the economic differences make it difficult to talk about a common Nordic leadership model.”

Silmiin pistävää tässä Paludanin lausunnossa on se, että tässä yhteydessä Suomea ei mainita erikseen innovoinnin, tuotannon tai markkinoinnin osaajana. Tämä sai ainakin minut mietteliääksi. Olisiko niin, että Suomesta ei oikeastaan löydy innovaatioalan, tuotannon tai markkinoinnin huippuosaamista verrattuna muihin Pohjoismaihin? Olisiko osaamispääomassamme jotain puutteita, jotka selittävät viimeaikaista huonoa menestymistä kilpailukykyarvioissa ja vientimme takkuamista?  

Nämä kysymykset ovat kiusallisia esittää, mutta niitä saattaisi olla kyllä syytä miettiä huolella, koska talouden perusrakenteen (innovointi, tuotanto ja markkinointi) toimivuus määrää pitkälle sen, miten hyvinvointimme kehittyy tai ei kehity tulevaisuudessa.

Kaikki toimet, jotka edistävät innovaatio-osaamista, tuotanto-osaamista ja markkinointiosaamista Suomessa, tulisi panna suurennuslasin alle ja aloittaa määrätietoiset pyrkimykset nousta huipputasolle näillä ulottuvuuksilla ja valituilla erityissektoreilla.

Suhteellinen etu on dynaaminen muuttuja, koska hinnat muuttuvat ajassa ja samalla myös hintakilpailukykymme perusteet muuttuu. Tästä tekijästä johtuen meillä tulisi olla parempia analyysikeinoja arvioida kulloisiakin suhteellisia etujamme globaalissa taloudessa. Tämä kompleksisuustekijä ei tee helpoksi politiikan harjoittamista, vaan edellyttää aikaisempaa nopeampaan ja tilannetietoisempaa päätöksentekokykyä. Jo puoli vuotta on pitkä aika globaalitalouden kellossa. Olemmeko päivittäneet kellomme Suomessa?

 

Jari Kaivo-oja

Tutkimusjohtaja, Dosentti

Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

 


Lisätietoja:

”Suunnaton Suomi”-kirjan julkistus, verkkosivut: http://www.youtube.com/watch?v=EEKAVuUC1LI

Ex-ministeriltä suorat sanat Kataisen hallitukselle http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013062017178136_uu.shtml

Copenhagen Institute for Futures Studies: http://www.cifs.dk/en/

Scenario 3:2013, verkkosivut: http://www.cifs.dk/en/tidsskrift.asp

Johan Peter Paludan, http://www.cifs.dk/scripts/medarb.asp?lng=2&id=JPP

Absoluuttinen ja suhteellinen etu: http://www.e-conomic.fi/kirjanpito-ohjelma/sanakirja/absoluuttinen-ja-suhteellinen-etu

Comments are closed.