No categories

No categories

Työ tulevaisuudessa: Tulevaisuuden organisaatio ja yksilö

Tommi Lindholm

18.02.2013

Työ tulevaisuudessa -palstalla asiantuntijat maalailevat uudelleen tulevaisuuden työskentelytapaa ja sitä, mihin työelämä on menossa. Kirjoittajina vaihtelevat J-Impactin toimitusjohtaja KTT Jari Salminen sekä kehityspäällikkö KTM Tommi Lindholm; Redesigning 925-hankkeen vetäjä Pekka Pohjakallio sekä Sari Laine ja ex-Nokia-johtaja, johtajuuskouluttaja Anne-Liisa “Annu” Palmu.

Huomasin katselevani työ tulevaisuudessa otsikkoa kotisohvallani. Yritin löytää kulmaa jolla lähestyä tätä valtaisan haastavaa kokonaisuutta joka organisaatio kokonaisuutena on. Tulevaisuus sanana jäi pyörimään mieleeni ja lähdinkin siis rakentamaan sen pohjalta. Miltä tulevaisuuden työ voisi näyttää organisaation näkökulmasta? Mitä se kenties tarkoittaisi sen tekijöiden eli organisaation jäsenten kannalta? Ymmärsin myös heti, että valitsin aivan liian laajan aiheen. Joten tässä muutama näkökulma.

Organisaation kannalta olemme saaneet jo esimakua tulevaisuuden organisaatiosta internetin välityksellä. Organisaatioita syntyy ja kuolee hyvin nopeasti. Organisaatiot eivät välttämättä tarvitse paperille piirrettyjä rajoja toimiakseen. Valta päätöksenteosta on hajautettu. Organisaatio itsessään ymmärtää sen, että jokaisella organisaation jäsenellä on vastuu sen toiminnasta ja kokonaiskuvan huomioimisesta. Ymmärretään siis myös ympäristön tuoma vastuu. Mikään organisaatio ei voi olla tulevaisuudessa ympäristönsä kannalta kestämättömällä pohjalla. Organisaation selkärangan muodostaa hyvin todennäköisesti jokin tietojärjestelmä joka auttaa organisaation jäseniä viestimään toisilleen mahdollisimman tehokkaasti, mutta myös hahmottamaan suurta kuvaa. Tästä hieman teknisemmästä puolesta kiinnostuneille esimerkkinä Github. Github on sosiaalisen koodauksen apuväline ja maailman suurin Open Source –yhteisö. Järjestelmä itsessään siis auttaa ihmisiä organisoimaan hyvinkin monimutkaisia kokonaisuuksia. Johtajuus on tulevaisuuden organisaatiossa oikealla paikallaan organisaatioon sopivasti hajautettuna, yhteisesti sovittuna ja arvostettuna käytänteenä.

Miten sitten itse työ yksilön kannalta? Uskoisin että työ tulevaisuudessa tarkoittaa itsensä johtamisen keinojen taitamista, informaation lukutaidon ollessa hyvinkin pinnalla. Uskon myös, että toisten ajan ja ennen kaikkea toisten huomion kunnioittaminen on hyvinkin keskiössä. Itsensä johtamisella tarkoitan oman itsensä tuntemista ja tämän ymmärryksen pohjalta toimimista. Tässä ollaan jo otettu suuria harppauksia eteenpäin mm. Quantified Self näkökulman avustuksella. Yritetään siis aidosti ja johdonmukaisesti oppia omasta itsestään monien eri näkökulmien avustuksella, eikä vain puhuta siitä miten kaikkea mahdollista pitäisi tehdä. Tämä omasta toiminnasta oppiminen vaikuttaa väistämättä myös organisaation muiden jäsenten toimintaan positiivisella tavalla, varsinkin jos hekin tekevät samoin. Arvostetaan siis toisiamme aidosti katsomalla välillä myös peiliin.

Uskon tulevaisuuden tuovan tullessaan myös ymmärryksen siitä, että jatkuvan kytkeytyneisyyden kasvaessa tarvitsee meidän myös osata aidosti hidastaa. Tällä tarkoitan sitä, että ymmärrämme ympäristömme kokonaisuutena ja teemme asioita fiksummin muut huomioiden.

Jos tulevaisuuden organisaatiot ovat flashmob –tyyppisiä, mutta alunperin suunnittelemattomia kokonaisuuksia digitaalisessa avaruudessa, miten sitten opimme virheistämme? Tässä juuri hidastamisen taidot nousevat arvoon arvaamattomaan; meidän täytyy välillä tietoisesti katkaista jatkuva kytkeytyneisyyden kokemus sekä välillä jopa neuroottinen ajatusten virta. Täytyy pysähtyä pohtimaan yhdessä aidosti omaa jaksamistamme, omaa tekemisemme tapaa sekä oman ympäristömme reagointia omaan toimintaamme. Kohdata myös vaikeat asiat. Meidän pitää myös mahdollistaa omaa oppimistamme ja tämäkin vaatii aika-ajoin pysähtymistä.

Aikaa on enemmän kuin koskaan. Ja uskon, että tulevaisuudessa sitä tulee jatkuvasti myös lisää. Ilokseni huomasin, että jo vuonna 2009 tehdyn Tilastokeskuksen ajankäyttökyselyn perusteella olemme saaneet keskimäärin tunnin lisää vapaa-aikaa. Mistä siis tämä jatkuva kiireen kokemus syntyy? Kuka meidän ammatillisessa tai vapaa-ajan verkostossa ei osaa kunnioittaa meidän aikaamme ts. meitä? Miten pärjäsimme aikaisemmin, kun aikaa oli vähemmän ja kaikki tekeminen vei väistämättä enemmän aikaa? Kuka ei ymmärrä sitä, että mahdollistamalla kiireettömyyttä saamme itse asiassa nopeammin asioita tehtyä?

Uskon, että tulevaisuuden organisaatiossa kaiken pohjalla on laatu-ajattelu: kaikki organisaation jäsenet kokevat saavansa organisaatiolta vähintään yhtä paljon kuin itse sinne antavat. Ja saman tulisi päteä myös organisaatioiden väliseen kanssakäymiseen.

 

Comments are closed.