No categories

No categories

Vai että leppoistamista

tet

29.01.2013


suomi

Aasialaiset arvostavat kovaa työntekoa. Kuinka me leppoistajat pärjäämme kilpailussa heitä vastaan?

”Downshiftaatteko, leppoistatteko täällä Aasiassa? Käyttekö talouskasvun ideologiaa kyseenlaistavaa degrowth-keskustelua?”

Saan yhtäkkiä Soulin kansallisen yliopiston kampuksella päähäni tentata korealaisen ystäväni mielipiteitä.

Vastaukseksi saan ensin tyhjän ilmeen ja sitten hämmästyneen katseen. Kahden lapsen isä, nelikymppinen Kim tekee tutkimusyhteistyötä eurooppalaisten kanssa. Meillä on paljon samaa kosketuspintaa elämään niin työn kuin arjen samankaltaisuuden kautta.

Mutta tällä kertaa kysymykseni eivät synnyttä oikein minkäänlaista spontaania keskustelun rajapintaa.

Siispä kahvilaan ja lattemukit tiskiin.

Joudun antamaan perusteellisen kuvauksen suomalaisesta yhteiskuntakeskustelusta ja muuttuvasta arvomaailmasta. Siitä, että arvostellaan

materialismia ja suorituskeskeisyyttä sekä tehdään uusia henkilökohtaisia elämänvalintoja.

Toinen lattekierros tarvitaan degrowth-liikkeen selittämiseen. Siis että läntisellä nuorisolla oli viime vuonna talouskriittinen sukupolvikokemus, joka perustui talouskasvun ideologian sekä markkinoiden ylivallan arvosteluun.

Jokainen, joka asuu Itä-Aasiassa tai on tekemisissä pidempään aasialaisten kanssa törmää läntisen ja itäisen ajattelun sekä arvojen erilaisuuteen.

Lännen ja idän arvomaailmat nähdään mielellään vastakkaisina: itä edustaa yhteisöllisyyttä, on kungfutselaisen autoritaarinen ja korostaa tottelevaisuutta. Länsi on juutalais-kristillinen, yksilökeskeinen ja arvoliberaali.

Aasialaisille yksilö ei ole keskiössä. On luonnollista pyrkiä miettimään ensin perheen – ja ehkä – kansakunnan etua. Lännessä ihmiset haluavat olla sosiaalisesti vapaita. Pitää saada toteuttaa itseään ja elää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee arvojen ja elämäntapojen vapaus.

Aasialaisissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa kiinnostavaa on erityisesti niiden voimakas, aito ja elävä arvopohjaisuus. Kommunistinen Kiina esimerkiksi ei ole haastamassa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja ideologisesti tai poliittisesti, vaan haaste tulee kungfutselaisen ja taolaisen arvopohjan kautta.

Harva muuten tietää, että perinteiset kungfutselaiset arvot olivat keskeisessä roolissa Pekingin olympialaisten avajaisissa vuonna 2008. Siellä sadat perinteisiin kiinalaisiin asuihin sonnustautuneet rummuttajat lauloivat ja toistivat Kungfutsen Keskustelut-klassikkokirjan avaussanoja.

Aasialaiset kantavat arvojaan sisällä, mukanaan. Samalla kun maailman talouden ja kehityksen painopiste siirtyy Kiinan vetämänä Aasiaan, miljoonat aasialaiset tuovat idän arvoihin perustuvat elämäntapansa mukanaan meille länteen.

Amerikkalaisen Pew-tutkimuslaitoksen mukaan Yhdysvalloissa asuvat aasialaiset ovat maan väestöryhmistä parhaiten koulutettuja ja ansaitsevat eniten. Heitä on myös yhteiskunnan päättävissä ja johtavissa asemissa väestöryhmänsä kokoon nähden huomattavasti muita ryhmiä enemmän.

Aasialaiset ovat ylipäätään tyytyväisempiä elämäänsä ja talouteensa kuin amerikkalaiset keskimäärin. Elämänarvoista tärkeimpiä ovat vanhemmuus, perhe, kova työnteko ja halu menestyä elämänuralla.

Kun aasialaisten lapsilla kahdeksalla kymmenestä on kotonaan molemmat vanhemmat, niin muilla väestöryhmillä näin on keskimäärin vain kuudella kymmenestä.

Tänä vuonna maailmalla on julkaistu useita kirjoja, joissa perinteistä kungfutselaisuutta ja sen arvoja tulkitaan uudestaan. Eikä kyseessä ole vain kommunistisen Kiinan pyrkimys elvyttää uutta valtioideologiaa, joka korvaisi kaksi vuosikymmentä kestäneen raa’an markkinatalouden sisälleen synnyttämän arvotyhjiön.

Yhdysvaltalaisessa Wesleyanin yliopistossa professorina työskentelevä Stephen Angle kirjoittaa tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Contemporary Confusian Political Philosophy, kuinka sosiaalisena yhteiskuntafilosofiana edistyksellinen kungfutselaisuus ohjaa yksilöä kasvamaan eettisesti ja vapautumaan yhteiskunnan sekä yhteisön vääristä ulkoisista paineista.

Ystävääni Kimiä kiinnostaa kyllä suomalaisten leppoistaminen ja degrowth, mutta hänen mielestään niitä on mahdotonta toteuttaa. Lähtiessään kahvilasta hän ihmettelee, miten pieni Suomi voisi yksin muuttaa maailman.

Pyörittelen lusikkaa haalenneessa lattemukissani. Miltä länsi näyttää, kun sitä katsoo Soulin kampuksen kahvilasta?

Eurooppaan on laskeutunut syvenevä illuusiottomuuden aika. Demokratiakokemuksen ja perinteisen demokratiamallin kriisiytyminen on eurokriisin hedelmä. Nuorisotyöttömyys on Euroopassa hälyttävällä tasolla: Espanjassa jo yli 50 prosenttia. Tyytymättömyys nykytilaan kanavoituu epäluuloisuutena päätöksentekijöitä kohtaan, ja kaipuu helppoihin ratkaisuihin ja populistisiin johtajiin kasvaa.

Maailma muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan sivilisaatiomme historiassa. Amerikan aika, Pax Americana, on päättymässä.

Uutinen ei tietenkään enää ole se, että maailman painopiste siirtyy Kiinan vetämänä Aasiaan, vaan se, että Yhdysvallat alkaa myöntää tämän, kuten kolumnisti Phipil Stephens totesi Financial Timesissa joulukuun puolessavälissä.

Hörppään jo kylmentynyttä lattea.

Onko sittenkin käymässä, kuten ranskalainen esseisti ja runoilija Paul Valéry kirjoitti jo vuonna 1919?

Hän kysyi, pystyykö Eurooppa pitämään arvonsa, sivistyksenä ja kulttuurinsa voimissaan, vai ”onko Euroopalla edessään paikka pienenä kulmana, osana Aasian mannerta.”

 

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 27.1.2013

Comments are closed.