No categories

No categories

Verokarhu nukkuu talviunta – herättäkäämme se!

Cristina Andersson

17.12.2012

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Michael Ramm-Schmidt kirjoittaa HS:n vieraskynässä verotuksen uudistamisesta. Asia on hyvä, tärkeä ja äärimmäisen ajankohtainen – verotuksen uudistamista ei voida enää lykätä, vaan työhön on käytävä välittömästi.

Ramm-Schmidtin artikkelissa on hyviä näkökohtia, kuten tuloverojen poistaminen alle 35000 euroa tienaavilta – yrittäjien kohdalla tämä voisi olla vaikkapa 50000 euroa.

Mutta artikkelin perusongelma on, että se ei kokonaisuudessaan kuitenkaan ole ihan tätä aikaa. Työt automatisoituvat yhä kiihtyvää tahtia. Pari viikkoa sitten Paul Krugman korosti artikkelissaan, että vaikka robotisaatio aiheuttaa ongelmia, on se myös vaikuttanut siihen, että teollisuus alkaa palata USA:han. Tehtaissa ei enää tee työtä ihminen vaan robotti ja vähitellen kehitys laajenee myös kohti palveluja.

Työn verottaminen on edelleen yhteiskunnan tulojen perusta, mutta kysymys kuuluu: kenen tai minkä työhön verotus kohdistuu. Vastaus täytyy olla: ”koneen”. Mitä enemmän lopputuloksessa on koneen osuutta, sitä enemmän sitä verotetaan.

Tässä välissä pitää muistuttaa siitä, että se mitä kutsumme yhteiskunnaksi, tulee uudistaa täysin vastaamaan automatisoituvan ajan haasteita. Rakenneuudistus on niin naurettavan kliseinen, että sitä ei viitsi edes mainita – on puhuttava asioista niiden oikeilla nimillä: ihmisille lisäarvoa tuottamattomat hommat pois ja porukat rakentamaan yhteiskuntaa yrittäjinä tai työntekijöinä yksityisellä sektorilla, sikäli mikäli töitä löytyy.

Tuottavuutta on parannettava merkittävästi, kuten mm. Risto Linturi on esittänyt Suomi 2.0 hankkeessa. Tuottavuuden lisääminen edellyttää uusien innovaatioiden, robotisaation ja automaation rohkeaa ja voimallista käyttöönottoa ja edistämistä – mikä toki muissa maissa onkin jo käynnissä, esimerkiksi naapurissamme Ruotsissa.

Arvonlisävero tulisi porrastaa sen mukaan miten paljon tuote sisältää ihmistyötä. Esimerkiksi, hyvinvointi-, terveys-, kulttuuri-, käsityö-, ei-teollinen ruoka ym. olisivat alhaisen alvin piirissä, esimerkiksi 10%. Teolliset robotit, keinoäly ym. korkean alvin esimerkiksi 30%  piirissä.

Ihmistyön kokonaisverotus voisi olla progressiivinen, mutta senkään ei pitäisi missään tapauksissa ylittää 40% – mieluummin saisi olla jopa alhaisempi. Työn tekemisen pitää olla kannustavaa ja kynnys työn tekemiselle mahdollisimman alhainen. Työllistyville voitaisiin ajatella jopa kuusi kuukautta ilman veroa – parempi kuitenkin olla töissä kuin työttöminä. Verotuksen pitää aktivoida kansalaisia tekemään työtä, ei passivoida.

Ramm-Schmidt ehdottaa, että yrityksen tuloksesta ei menisi veroa lainkaan. Kannatan. Samalla kuitenkin tulisi kehittää uudenlaisia yhtiömuotoja ja ottaa käyttöön filantrooppinen yritys, toisin sanoen voittoa tuottava yritys, joka sijoittaa yhteistä hyvää tuottaviin asioihin ja innovaatioihin. Olisiko filantrooppinen yritys esimerkiksi osin säätiömäinen? Sitä saisivat oikeusoppineet miettiä – kuitenkin tulisi keksiä innovatiivinen malli, jossa toteutuu win*win(+win), monikertaisia voittoja partnereiden kesken ja voittavia vaikutuksia hyvää edistäviin asioihin – painopiste juuri tuossa (+win) toiminnassa. Näin edistäisimme yhteiskuntaa ja maailmaa parantavien innovaatioiden kehittymistä.

Vielä on mainittava kasvuyritykset. Niiden verotus ja muut kannustimet tulee saada kilpailukykyisiksi suhteessa globaaliin kehitykseen. Mikäli tähän ja muihin verotuksen uudistuksiin ei ryhdytä välittömästi on uhkana se, että syntyy ihmisten ja yritysten veropakolaisliike Ranskassa käynnissä olevan mallin mukaisesti. Globaalissa kilpailutaloudessa toimivaa innovaatioiden ekosysteemiä ei voida ensinkään kehittää ilman verotusuudistusta . Pahimmassa tapauksessa suomalaiset innovaatiopanostukset ovat tehottomia ja menevät hukkaan. Verotusta uudistamalla voidaan luoda paljon uutta dynamiikkaa markkinoille ja parantaa yritysten ja yhteiskunnan kilpailukykyä ja sitä kautta luoda hyvinvointia kansalaisille.

Kirjoitamme konditionaalimuodossa, se ei ole tyyliimme sopivaa, mutta verotuksen uudistamista pitää miettiä perinpohjin ottaen huomioon3 E’n teknologioiden (emergent, exponential, everywhere) vallankumous esimerkiksi BohoBusiness –kirjassa esitettyjen skenaarioiden pohjalta. Vasta tarkan analyysin ja vahvan näkemyksen pohjalta voidaan tehdä kestäviä ja kannustavia verotuspäätöksiä – ja käynnistää yhteiskunnan täysremontti.

Tarvitsemme nyt verotus- ja yhteiskuntasimulaatioryhmän, joka ennakkoluulottomasti ja rohkeasti laatii vaihtoehtoisia ja innovatiivisia verotusmalleja, jotka ovat sekä toteuttamiskelpoisia, toivottavia että uusien rakenteiden ja toimintatapojen mukaisia.

Loppukevennyksenä voisimme pohtia paluuta 70-80-luvuille, eli aikaan, jolloin Suomen hallitus seurasi Ruotsin kehitystä hyvin tarkkaan soveltamalla ja osin kopioimalla Ruotsin lainsäädäntöä. Nyt kannattaisi kopioida osia ruotsalaisen elinkeinoelämän kehitysstrategiasta ja siihen liittyvän lainsäädännön uudistuksista. Se voisi olla poliittisesti mahdollista.

Helsingissä joulukuun 17. 2012 Cristina Andersson ja Jari Kaivo-oja

Comments are closed.