Kirjoituksia

Kirjoituksia

Päivi Lipponen: Yhteenveto keskustelusta

2030.fi

30.01.2014

Suomi on ison murroksen keskellä. Meillä on käsissämme politiikan kriisi ja arvokriisi. Globalisaatio haasta käsityksen kansalaisuudesta, perinteiset työpaikat siirtyvät pois Suomesta, kokonaiset alat kuolevat, teknologian tulo muuttaa tuotantoa ja työn käsitettä.

Uusi tekstiviestipalvelu Whatsapp liikuttaa 50 miljardia säköpostia 50 henkilön työvoimalla. Meidän on mietittävä työn käsite uudelleen, kun siirrymme tietotyöhön ja virtuaalitalouteen, mikä vähentää työtä. Se tarkoittaa, että vähenevä työ kasautuu kapealle osaajajoukolle. Ihminen kuitenkin haluaa olla työn kautta merkityksellinen yhteisölleen.

Ihmiset ovat oikeutetusti huolissaan kuinka pärjäävät muutoksessa, kuinka he elättävät itsensä, miten kouluttavat lapsensa. Uuden ajan ongelmia ei ratkaista vanhoin keinoin. Ihmisten puheista kuultaa huoli myös siitä, että perinteiset yhteiskuntaa ylläpitäneet instituutiot puoleista kirkkoon eivät kykene osittamaan ratkaisuja, saati hahmottamaan ongelman ydintä. Ymmärrettävästi se turhauttaa ihmisiä.

Jokainen tietää, että menneeseen aikaan ei voida peruuttaa ja käsijarru päällä ajaminen ei muuta mitään. Tulevaisuusselonteko on ainutlaatuinen väline käydä hallituksen ja eduskunnan välistä vuoropuhelua Suomen tulevaisuudesta.

Tulevaisuusselonteon laatimista on edeltänyt laaja kuuleminen ja kansalaisten osallistaminen. Nämä ovat askelia kohti kokeilevampaa ja joukkoistavaa päätöksentekoa, jossa ongelmiin tartutaan ripeästi, ihmisten osaaminen ja arvot pääsevät päätöksenteon osaksi. Hallinnon on oltava avoimempaa. Kaikki tämä johtaa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan päivittämiseen.

Tulevaisuusselonteko tarkastelee suomalaista hyvinvointia. Nykyisen hyvinvointivaltion haasteet ovat resurssien niukentuminen, väestön ikääntyminen, tulojen väheneminen, julkisten palveluiden tehokkuuden hidas kasvu ja se, että hyvinvointiyhteiskunnan jalot pyrkimykset tuottavatkin toisinaan pahoinvointia.

Selonteon kommenteista ilmenee huoli eriarvoisuuden kasvusta. Ihmiset
kokevat vaikutusmahdollisuuksien vähyyttä, heitä ei kuulla heitä koskevissa asioissa, rooli on olla toimenpiteiden kohde, ei itse toimija, vastuu on siirtynyt yhteiskunnalle.

Huoli eriarvoistumisesta koskettaa myös koulujärjestelmäämme. Koulun pitäisi antaa tiedot ja taidot kuinka nuori pärjää tulevaisuuden maailmassa. Jokaisen oppilaan oma potentiaali on kyettävä tunnistamaan ja saavuttamaan. Peruskoulu kaipaa uudistamista. On panostettava taitoon oppia, kohdata muita, hallita omaa elämää. Ihmisillä on oltava kyky hahmottaa ja tunnistaa olennaisia piirteitä maailmasta, jotta he voivat muutoksessa rakentaa kokonaisnäkemyksen ja asettaa itselleen tavotteita.

Tulevaisuusselonteon palaute käsittää puolesta ja vastaan argumentointia: onko talouskasvu suotavaa tai saako se olla edes päämäärä. Jos talous ei kasva, talous supistuu. Se tietää vähemmän investointeja, vähemmän työpaikkoja, vähemmän palkka- ja verotuloja, vähemmän julkisia palveluita ja tulonsiirtoja. Se tarkoittaa köyhtymistä siten, että pieni eliitti jopa rikastuu, kun valtaosa ihmisistä köyhtyy köyhtymistään. Tuskin tällainen Suomikuva voi olla mitenkään visiomme, kun asiaa tarkemmin mietimme.

Maailma siirtyy niukentumisen aikakauteen. Luonnon kestokyvyn rajat häämöttävät, Vähemmästä pitää tehdä enemmän. Teknologia ja korkea osaaminen auttavat keksimään uusia ratkaisuja ja uudenlaisia tapoja toimia. Samalla kertaa kyetään säästämään ympäristöä ja valmistamaan tuotteita laadukkaammin ja tehokkaammin. Se tarkoittaa kestävää kasvua ja vihreää kasvua yhtä aikaa.

Jalkautetun tulevaisuusselonteon tavoite on havahduttaa ihmiset miettimään itse ratkaisuja edessä oleviin ongelmiin. Viisasta olisi ollut herätä jo aiemmin muutoksen alkusignaaleihin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan –sanonta on nyt ajankohtainen. Jos asioita ryhdytään korjaamaan ajoissa, selvitään pienemmillä murheilla. Jatkossa voisimme omaksua päätöksentekoa varten aktiivisen hiljaisten signaalien seuraamisen. Niistä syntyvät lopulta trendit ja vastavoimat, jotka ohjaavat kehitystä. On pyrittävä ohjaamaan kehitystä kuin vain sopeutua. Ehkä tällöin uskomme kyvystä hyötyä muutoksesta olisi vahvempi.

Päivi Lipponen
FT, Kansanedustaja, Tulevaisuusvaliokunnan pj

2 thoughts on “Päivi Lipponen: Yhteenveto keskustelusta

  1. Pekka Lampelto says:

    Digitalisaatio, robotisaatio ja globalisaatio ovat keskeisimmät muutosajurit, jotka pakottavat yritykset ja julkiset organisaatiot uudistumaan. Myös työvoima joutuu päivittämään osaamisprofiiliaan.

    Yhtenä lähestymistapa toimialojen ja julkisen talouden murros on kokonaisarkkitehtuuriajattelu. Keskeistä vain on, että suunnittelijoilla ja päättäjille tulisi antaa valtaa muodostaa vaihtoehtoja ja viedä ne käytäntöön. Kansalaisten olisi syytä hyväksyä se, että nyt on tarvetta muuttua.

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *