Tulevaisuusselonteon valmistelun eteneminen

Tulevaisuus-selonteon yhteisöllinen kommentointi

2030.fi

31.10.2013

Kommentteja luvuittain

 

ESIPUHE

 

Tulevaisuusselonteossa puhutaan kestävästä kehityksestä ja kestävästä kasvusta kuin samaa tarkoittavina asioina. On kuitenkin selvää, että nykyaikainen kasvuun perustuva maailmantalous on kestämätöntä. Taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, luomakunnan ja kulttuurien kannalta kestävä kehitys on kuitenkin hyvin paljon laajempi käsite. Tuntuu, että tästä näkökulmasta tulevaisuusselonteossa mennään liikaa talouden näkökulma edellä. Talous on tärkeä, mutta elämään ja tulevaisuuteen vaikuttaa ihmeen monta muutakin tekijää. Kestävän kasvunvalitseminen tärkeimmäksi tulevaisuutta määrittäväksi tekijäksi on luonnollisesti hyvin leimaavakoko selonteon kannalta. Kirkot ovat kritisoineet jatkuvaa kasvua. Se ei mahdu planeetanrajoihin eikä ole muutenkaan korkein arvo. Itse olen innostunut ns. vihreästä taloudesta, jossa taloudellinen kasvu kytketään irti saastuttamisesta ja maapallon resurssien kestämättömästä käytöstä. Syynä innostukseeni on se, että kun kasvua ei ole, siitä kärsivät eniten köyhät. Se on de-growthin ja nollakasvun ongelma. Jos talous kyettäisiin suuntaamaan uudestaan, sitä voitaisiin ohjata kohden tämän maapallon asettamien rajojen puitteita. Selonteon Laatikko2.3.:ssa toki puhutaan tästä.

 

LUKU 1: KESTÄVÄLLÄ KASVULLA HYVINVOINTIA

 

Virkakunnassa elää edelleen sitkeästi käsitys keskushallinnon kaikkivoipaisuudesta. Käytännössä se johtaa siihen, että tekemistä ohjataan kieltojen ja valvonnan avulla. Uskon, että tulevaisuuden menestystekijät löytyvät, kun valinnanvapautta lisätään kaikilla tasoilla esikoulusta lähtien. Toinen iso asia on vero-ohjaus. Tällä hetkellä veroilla ja erilaisilla tukijärjestelmillä jäykistetään talouden rakenteita. Verojen ja esimerkiksi yritystukien yhtäaikainen alentaminen antaisi tilaa yrittäjyydelle ja kasvulle. Tulevaisuuden luomiseksi tarvitaan konkreettisia toimia, eikä akateemista liirumlaarumia. Suomessa yrittäjä kantaa täysimääräisen yrittäjyyden riskin, mutta taloudellinen menestys on monella tapaa rajattu. 1) Pääomatulojen progressio on saatava reilummaksi, ja pienistä osingoista ei pitäisi mennä ollenkaan veroja. 2) Yrittäjän sosiaaliturva pitää olla kilpailukykyisempi palkansaajan kanssa. Kannustinloukkujen poistaminen polulla työttömyydestä pienyrittäjyyteen pitäisi olla korkeammalla prioriteetilla kuin jo ennestään vahvojen kasvuyritysten tukeminen. 3) Rahoituskanavien toimivuuteen pitää kiinnittää huomiota. Nyt on valtava gappi alkuvaiheen starttirahojen ja kasvuyrityskiihdyttämöjen miljoonien välillä. Tulevaisuuden painopistealue on oltava pienten ja keskisuurten yritystentoimintamahdollisuuksien laajentamisessa.!

 

LUKU 2: VISIO VUODELLE 2030 JA PERUSTELUT KESTÄVÄLLE KASVULLE

 

Hyvä, että lähtökohdaksi otetaan globaalit ongelmat ja ekologinen kestävyys. Tulevaisuutta rakennetaan nuorille ja isojen ongelmien peittäminen veisi uskottavuuden koko työltä. Kestävyysvaje voidaan ratkaista vahvojen kotimaisten yritysten avulla. Suomi tarvitsee uusia Nokian kaltaisia menestystarinoita, jotka tuovat maahan työpaikkoja ja verotuloja. Vain innovatiivisilla tuotteilla Suomi voi olla kilpailukykyinen globaalissa kilpailussa. Valtion täytyy tukea uusilla tavoilla innovatiivisuutta, uuden keksimistä ja ideoiden kaupallistamista. Tämän lisäksi julkisen sektorin osuutta on voitava pienentää hallintorakenteita yksinkertaistamalla, esimerkiksi toteuttamalla kuntaliitoksia ja rakentamalla tehokkaampia ja käyttäjäystävällisempiä tietojärjestelmiä. Panostukset infrastruktuuriin houkuttelevat ulkomaisia pääomia ja osaamista Suomeen. Haja-asutusalueiden nopeat tietoliikenneyhteydet ja tieverkoston parempi kuntopitävät myös maaseudun elinkelpoisena. Visio perustuu osittain hyvin historialähtöiselle ajattelumallille, joka ei mielestäni ota huomioon sitä, että toimintaympäristöämme kokonaisuudessaan muokkaa edelleenkin todella nopeateknologinen kehitys, joka samalla luo lukuisia mahdollisuuksia esimerkiksi kehittää nykyistenjulkisten palvelujen tasoa. Ainoa tapa, jolla mielestäni Suomi voi todella vastata uudenmuuttuneen toimintaympäristönsä haasteisiin, on luopua hahmottamasta toimintamallejamme ja yhteiskuntaamme pelkästään menneeseen peilaten. Meidän tulee pyrkiä erityisesti julkisella sektorilla entistä paremmin omaksumaan uusia teknologioita ja uusia toimintamalleja. Lisäksi tulisi myös selkeästi pohtia uudestaan kokonaisuudessaan se, voimmeko todellisuudessa enää taata nykyisenkaltaisia palveluita (ja onko se enää tarpeellistakaan) vai tulisiko meidän esimerkiksi kannustaa kansalaisia (ja kansalaisjärjestöjä) ottamaan entistä enemmän vastuulleen tiettyjä ei-elintärkeitä valtion ja kuntien tehtäviä. Tässä pistetään nyt aika vahvasti kaikki munat yhteen koriin jos oletetaan että kaikkein olennaisinta on luoda taloudellista kasvua – entä jos/kun kasvu ei palaa länsimaihin? Eikö olisi olennaisinta hyväksyä että sekin on mahdollista ja laatia suunnitelmia tai edes visioita miten siitä selvitään?!

 
LAATIKKO 2.1: SUOMEN KESTÄVYYSVAJE

Työikää ei pitäisi katsoa numeroiden vaan työhalun- ja kyvyn perusteella. Koko eläke-käsitteensisältö pitäisi uudistaa ja raja eläkkeelle siirtymisen ja työuran väliltä häivyttää. Ihmisiä pitäisi kannustaa tekemään lisää lapsia ja valtiovallan sekä työnantajien tulisi luoda yhteiskuntaan perheystävällinen ilmapiiri. Maassamme on aivan liikaa avioeroja, ja yh-isät ja äidit tulevat kalliiksi yhteiskunnalle. Mielenterveysongelmat kumpuavat avioeroista, liiallisesta alkoholin käytöstä, velkaongelmista; lapsia otetaan huostaan suuria määriä ja huostaanottomaksaa todella paljon.

 
LAATIKKO 2.2: VOIMMEKO HYVIN?

Nykyisellä menolla luomme englantilaistyyppisen luokkayhteiskunnan, jossa kouluttamatonalaluokka viettää aikaansa työttöminä kaljabaareissa sukupolvesta toiseen. Tuloerot ovat hyväasia tiettyyn pisteeseen asti, tosin panostaminen ihmisten psyykkeen ja fyysisen toimintakyvynedellytyksiin on välttämätöntä. Meillä on omituinen kulttuuri, jossa huomioimme aina heikoimman osapuolen ja säännöt määritellään sen mukaan. Siis jos jollain osalla on alkoholi, mielenterveys tms. ongelma, niin kaikille määritellään samat säännöt jonka ympärille luodaan säännöt joiden tarkastamiseen kehitetään byrokraattinen järjestelmä. Hyvinvointia voidaan kasvattaa karsimalla byrokratiaa ja digitalisoida kaikki mikä voidaan digitalisoida. Asioiden hoidon helppous lisää hyvinvointia, vähentää kustannuksia. Meillä on köyhyyttä suurempi ongelma keskiluokkaisuuden ongelma, jotka maksavat yhteiskunnan pyörittämisen ilman oikeutta tukiin.

 
LAATIKKO 2.3: MITÄ JOS TALOUSKASVUA EI OLISI?

Talouden ja tuottavuuden kasvuun tiettävästi vaikuttavat eniten kilpailukyky, rahapolitiikka, valuutta jne. Asiat. Mitä tekemistä kansalaisen sopeutumisella säästäväisyydellä on tämän asian kanssa. Markkinat ohjaavat kansalaisten toimia. Jos ei ole varaa elämiseen niin eikö ole silloin faktaa se että on sopeuduttava. Ennustaisin enemmän tähän kohtaan taloudelliseen eriarvoisuuteen sopeutumista. Kestävästä kasvusta on luovuttava ja valtioiden rajat eivät pidä kasvua tai kehitystä enää tulevaisuudessa sisällään. Kasvu suuntautuu globaalisti alueille joissa kasvu on mahdollista. Toki kasvu voi kehittyä myös pohjoismaiden alueelle. Aiemmin todettiin, että suunnittelua ja ylhäältä ohjaamista pitäisi vähentää. Annetaan siis kansalaisten itse määritellä, mitä he haluavat. Jotkut voivat tyytyä nykyistä huomattavasti vähempään, toiset taas pyrkivät koko ajan parantamaan elintasoaan. Perustulo olisi yksi tapa tasata lähtötilannetta, mutta jättää samalla tilaa työnteon kannustimille. Ongelma on tällä hetkellä, että jotkut tekevät liikaa töitä, toisille sitä ei riitä lainkaan. Lisäksi robottien tekemäosuus tuotannosta kasvaa koko ajan. Periaatteessa tilanne on siis menossa hyvään suuntaan, kun raskas työ vähenee. Työaikojen ja -ehtojen pitäisi joustaa nykyistä enemmän työpaikan mukaan. Pienelläkin palkalla tulisi toimeen, jos välillinen verotus olisi kevyempää. Julkisten palvelujen turvaamiseksi pitää tarkastella ja toteuttaa myös tehostaminen, työntuottavuuden kasvu prosesseja suju voittamalla ja tarpeettomia tehtäviä karsimalla. Se koskee ennen muuta hallinnollisia tehtäviä jotta resurssit jäävät itse palvelun tuottamiseen (hoiva-,opetus-, pelastustoimi jne). Sitten kun tämä on toteutettu, ja jos palvelujen kysyntä edelleen ylittää käytettävissä olevat resurssit, tarvitaan lisää talouskasvua.”Talouskasvu on myös välttämätön julkisten palvelujen tuottamiseksi” Miksi? Ja onko se tilanne jota ei yksinkertaisesti voi muuttaa? Miksei voi? Kukaan ei ole antanut näihin hyväksyttäviä vastauksia. Nyt vaikeuksissa olevat EU-maat ovat huono esimerkki: kun yritetään kasvattaa hyvinvointia talouskasvun keinoin, niin tietysti tuloksena on ongelmia hyvinvoinnissa jos talous ei kasva. Entä jos hyvinvointia rakennettaisiin hyvinvointia rakentamalla sellaisilla keinoilla, jotka eivät vaadi talouskasvua? Esimerkiksi keskittymällä olennaisiin hyvinvointia kasvattaviin ilmaisiin asioihin (hyvät keskustelut kavereiden kanssa yksinäisyyden vähentämiseksi) sen sijaan, että ahdistusta vähennetään maksullisilla asioilla (shoppailu). Tämä ajattelu muuttaisi koko pelinrakenteen. Talouslasku on katastrofi yhteiskunnissa, joiden “hiekkalaatikkoleikissä” talouskasvusta on (tietoisesti tai tiedostamatta) rakennettu hyvinvoinnin perusta.”Hiekkalaatikkoleikin” pelisääntöjä voidaan kuitenkin aina muuttaa! Voimme hakea yhdessä sellaisia yhteiskunnallisia pelisääntöjä, jotka perustuvat edullisiin j ilmaisiin keinoihin lisätä hyvinvointia, jolloin riippuvuutemme talouskasvusta vähenee tai jopa katkeaa kokonaan. Hyvinvointiyhteiskunta voidaan rakentaa myös muun kuin talouskasvun varaan – ainakin sen jälkeen kun perustarpeet on tyydytetty, kuten meillä Suomessa ja pääosin Euroopassa jo on, kunhan jaamme hyvinvointia oikeudenmukaisesti. Talouslasku talouskasvuriippuvaisessa yhteiskunnassa (Suomessa, EU:ssa jne) on ongelma. Mutta talouslasku talouskasvusta riippumattomassa yhteiskunnassa ei olisi. Tämä jälkimmäinen valinta on kuitenkin yrittämättä. PS. Neuvostoliitto ja Pohjois-Korea ovat/olivat myös talouskasvua tavoittelevia yhteiskuntia. Nesiis eivät ole esimerkkejä degrowth-yhteiskunnista. Vastaavasti myös Japani on kasvuyhteiskunta, vaikka se onkin epäonnistunut tässä viimeisten 10 vuoden aikana.

 

LUKU 3: KESTÄVÄN KASVUN KANNALTA KESKEISIÄ TULEVAISUUDEN MUUTOKSIA

 

Pilvipalvelujen käyttöönotossa tulisi huomioida erityisesti tietoturvan merkitys ja se missä palvelut tuotetaan.Tässä kohtaa voisi mainita myös virtuaalivaluutat kuten Bitcoin ja niiden vaikutukset finanssimarkkinoiden toimintaan. Tämä on tärkeä asia. Vastuullisuus ja kestävyys yrityksen toiminnassa on nyt ratkaisevaa. Resurssitehokkuus on nimensä mukaista toimintaa. Siitä hyötyy yritys ja koko planeetta. Sitra on markkinoinut ansiokkaasti resurssiviisautta. Työikäisten vähentyessä myös työmarkkinat kokonaisuudessaan pienenevät, koska myös yrittäjiä ja liiketoiminnan rakentajia siirtyy samassa suhteessa eläkkeelle, pois työllistämästä. Ikääntyvien palvelujen tuottaminen ja rahoittaminen taas lisää julkisia menoja ja sitä kauttajulkistalouden vajetta. Julkistalouden vajeen vuoksi näitä palveluja kuitenkin yritetään tehostaa ja tuottavuutta kasvattaa, mikä myös tarkoittaa, että työvoiman määrää ei suinkaan yritetä lisätä vaan pitää ennallaan tai vähentää.

 
LAATIKKO 3.1: ESIMERKKEJÄ MERKITTÄVIEN GLOBAALIEN TRENDIEN VAIHTOEHTOISISTASUUNNISTA JA RISKEISTÄ

Suomen pitää vaikuttaa kaikkialla siihen, että vapaakauppaa edistetään. Se on ainoa varmakeino vahvistaa talouskasvua kaikkialla ja edistää köyhyyden vähenemistä. Juuri Afrikka-yhteistyössä voisi olla esimerkiksi suomalaisille yrityksille huima potentiaali, sillä vaikka maanosan ongelmia ei voikaan vähätellä, on sen tilanne parantunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan niin radikaalisti (tarkoittaen sekä taloudellista kehitystä että poliittista vakautumista), että suomalaisten toimijoiden tulisi aiempaan enemmän kiinnittää huomiota myös Afrikkaan. Tähän voi vaikuttaa omalta osaltaan myös valtio esimerkiksi antamiensa yritys- ja vientitukien kautta.! Tietojen keräämisen ja tiedon avaamisen yhteydessä pitää pitää mielessä yksityisyyden suojaan liittyvät asiat. Koulutuspolitiikka ei enää keskity tasapäistämiseen vaan myös huippujen tukemiseen ja kärkiosaamisen tunnistamiseen ja kannustamiseen. Koulutuksen painopisteenä ei ole 70%ikäluokan korkeakoulututkinto, vaan esimerkiksi 30%:lle erinomaiset edellytykset suorittaa kansainvälisesti arvostettu yliopistotutkinto. Päällekkäisyydet ammmattikorkeakoulu- ja yliopistoverkoston kanssa karsitaan. Suomi tarvitsee myös tekijöitä, joten ammattikoulujen ja muiden käytännön osaajien koulutusta tuetaan. Lisäksi ammattia on mahdollista vaihtaa useaan kertaan työuran aikana.

 

 

LUKU 4: SUOMEN EDELLYTYKSET KESTÄVÄLLE KASVULLE

 

Suomalaisen luonnon ja maaseudun tarjoamia mahdollisuuksia esimerkiksi matkailulle ei ole osattu vielä hyödyntää tarpeeksi. ICT-osaamisella voi tukea maailmanlaajuista markkinointia ja vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa ympärimaailmaa.

 

LUKU 5: SUOMI ON KAIKENLAISILLE YRITYKSILLE HOUKUTTELEVA TOIMINTAYMPÄRISTÖ

 

Ajatus on hyvä, mutta jos nämä kansainväliset sopimukset laaditaan suljettujen ovien takana ja monikansallisten yritysten ehdoilla ilman että päätökset vaativat kansan hyväksyntää, vastuullisuutta ei pystytä takaamaan. Jo havaittavissa oleva demokratiavaje kansainvälisiin kauppasopimuksiin liittyvässä päätöksenteossa on paikattava. Jotta Suomi olisi tulevaisuuden entistä kilpailummilla markkinoilla houkutteleva kohde sijoittaa yritystoimintaa, tulee Suomen kyetä tarjoamaan myös sellaiset sääntelyregiimit, jotka mahdollistavat uusien yritysten, uusien työpaikkojen ja lisähyvinvoinnin synnyn. Tällä hetkellä Suomea vaivaa edelleen raskas byrokratia, säädöstulva ja raskas verotus. Olemme pyrkineet hallitsemaan ympärillämme havaitsemaa, näkemyksemme mukaan aiempaa kompleksisempaa maailmaa luomalla rajoitteita sekä yksilöille että yrityksille. Meidän tulisi tunnustaa, ettemme kykene hallitsemaan ympäristöämme ja tämän jälkeen pohtia miten pystyisimme parhaiten valtiona tuottamaan lisähyötyä kansalaisillemme ja hyödyntämään ympäröivään todellisuuteen perustavanlaatuisesti liittyvää epävarmuutta.

 

LUKU 6: TYÖN, OPPIMISEN JA YRITTÄMISEN UUSI LIITTO

 

Miten varmistetaan se, ettei yrittäjillä ole “perusteettomia eroja muiden kansalaistensosiaaliturvaan verrattuna” ja miten siirtymät yrittäjämäisen ja muunlaisen työn välillä tehdään “saumattomiksi”? Voisiko tähän ongelmaan puuttua NYT, eikä vasta vuoteen 2030 mennessä? t. akateemisesti koulutettu, perheellinen ja pienituloinen kääntäjä, jolla ei ole varaa sairastaa päivääkään. Opettajakoulutuksessa pitäisi ottaa nämä asiat entistä vahvemmin esille. Vuorovaikutustaidot ja kannustavan palautteen antaminen pitäisi sisällyttää myös koulujen opetusohjelmiin. Jotta suomalaiset opiskelijat saisivat kokemusta monikulttuurisuudesta, on huolehdittava siitä, että suomalaiset korkeakoulut houkuttelevat ulkomaalaisia opiskelijoita. Korkeakoulujemme suurin valtti ulkomaalaisten opiskelijoiden silmissä on maksuttomuus. Siksi maksuttomuudesta ei tule luopua. Suomen ylioppilaskuntien liiton lukujen mukaan muissa Pohjoismaissa lukukausimaksut ovat romahduttaneet ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän korkeakouluissa: “Ruotsissa otettiin vastaavat lukukausimaksut käyttöön vuonna 2011, mikä johti EU/ETA-alueenulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrän romahtamiseen -79 %. Tanskassa maksujen käyttöönotto johti opiskelijamäärien romahdukseen, ja yliopistoissa määrä on edelleen 31 %tappiolla, huolimatta massiivisesta stipendirahastojen kasvattamisesta: stipendirahastoja on kasvatettu yliopistoissa lähes 3 000 % ja muissa korkeakouluissa 2 000 %.” http://www.syl.fi/2013/11/04/syl-ja-samok-okmn-selvitysryhman-ehdotukset-lukukausimaksuista-kestamattomia/Suomen sosiaaliturva on rakennettu ihmisille, jotka ovat vakituisissa ysistäviiteen työsuhteissa. Tämä sosiaaliturvajärjestelmä ei mahdollista tulevaisuusselonteon peräänkuuluttamaa “joustoatyön ja oppimisen vaiheiden lomittamiseksi yli elämänvaiheiden”. Eikä ylipäänsä mitään muutakaan joustoa, vaan on jäykkä ja sitkeä kuin vanhentunut toffeekarkki. Jonkinlainen perustulo voisi helpottaa seikkailua tulevaisuuden työelämässä, johon kuuluvat lyhyet projektit ja pätkätyöt. Tämä on hyvin kiteytetty kappale. Eriarvoistumisen ehkäiseminen takaa meille yhteiskuntarauhaa, joka on kilpailuetu mm. haettaessa Suomeen globaaleja investointeja. Suomen vahvuus on Suomessa, niin kanta- kuin mamu-suomalaisissa, yhteisessä tieto- ja osaamispääomassamme. Mm. tietojohtamisen keinoin saadaan uusia menetelmiä aineettomanpääoman johtamiseen ja hyödyntämiseen. Myös sivistyksen määritelmästä tulisi käydä entistä enemmän keskustelua – suomalaiset lukevat paljon, mutta smalltalk ei ole yhtä vahvaa. Ilmaisu- ja tunnetaitojen perusteet tulisi saada osaksi oppimisvelvollisuutta.

 
LAATIKKO 6.1: KOULUTUKSEN JA OSAAMISEN TULEVAISUUDEN HAASTEITA

Osaamisen tulevaisuus on vanhusväestössämme. Meidän on luotava kulttuuri joka tukee eläkkeelle jääneen osaamisen uudelleenkäyttöä erityisesti haja-asutusalueilla. Tähän kesämökkikulttuurimme tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet kun osaajia on erityisesti kesäisin hajallaan ympäri Suomea. Tämä resurssi pitää ottaa käyttöön. Menestymisemme kansainvälisissä vertailuissa on luonut meille tietyn tyyppisen harhan siitä, että järjestelmämme olisi, jos ei paras ajateltavissa olevan, niin ainakin lähellä sitä. Tämä taas on johtanut siihen, että emme ole kyenneet missään nimessä ottamaan esimerkiksi teknologiaa opetuksen tueksi siinä määrin missä olisi pitänyt. Nyt meidän tulisi arvioida kokonaisuudessaan sekä peruskoulutuksemme että korkea-asteen koulutus uudelleen, ja miettiä kuinka hyvin se vastaa niihin haasteisiin, joita kohtaamme jo nyt tai mitä tulemme kohtaamaan tulevaisuudessa. Tarkoitan tällä sitä, että meidän tulee pyrkiä mahdollistamaan myös aiempaa omaehtoisempi ja omatahtisempi oppiminen käyttäen apuna teknologisia apuvälineitä sekä virtuaalisia oppimisympäristöjä aiempaa paremmin. Tällöin voitaisiin myös ajatella, että opettajana ei toimisikaan vain lähiopettaja, vaan myös esimerkiksi muut virtuaalisen oppimisympäristönkäyttäjät. Lisäksi meidän tulisi esimerkiksi aiempaa paremmin korkea-asteella pyrkiä siihen, että jo alemmalla korkeakoulututkinnolla työllistyisi, maisterintutkinnon ei tule olla itseisarvo. Varsinkin kun otamme huomioon esimerkiksi huippuyliopistojen tarjoamat MOOC-kurssit, joiden kautaa kuka tahansa voi päästä osalliseksi huipputason opetuksesta. Tässä(kin) asiassa Suomi tulee harvinaisen pahasti jälkijunassa. Meidän tulisi aiempaa enemmän myös tunnustaa se, että varsinainen oppiminen tapahtuu lopulta kuitenkin vasta työssä. Koulutuksen tavoitteena tulisikin olla luoviksi ja kriittisiksi tarkkailijoiksi opettaminen.

 

LUKU 7: MENESTYKSEN JA HYVINVOINNIN PERUSTANA ON SIVISTYS, YHTEISÖLLISYYS JAOSALLISUUS

 

Aidosti avoimesti toimiva yhteiskunta lisää osallistumismahdollisuuksia. Esitykset, päätökset javalmisteluvaiheet verkkoon. Kiinnostuneilla pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa mahdollisimmanvarhaisessa vaiheessa.

 
LAATIKKO 7.1:TOIMENPITEITÄ LASTEN JA NUORTEN SYRJÄYTYMISEN EHKÄISEMISEKSI

Erityisesti keskilapsuus muodostaan väliinputoamisvaiheen. Monet aloittavat erilaisissa kerhoissa ala-asteella, mutta tippuvat pois kerhotoiminnasta ennen yläasteelle siirtymistä. Periaatteessa nämä varhaisnuoret ovat lähes “näkymättömiä”. He ovat helppoja ja vastuullisia. Suurin osa pärjää hyvin. Silti juuri tässä on yksi ongelmakohta. Tässä ohitetaan tärkeä vaihe. Juuri ennen murrosikää, heillä olisi valtavasti intoa siirtyä seuraavaan vaiheeseen “isompien” maailmaan ja opetella vastuun kantamista. Heille vaan ei tarjoudu mahdollisuuksia siihen riittävässä määrin. Lapsilla pitäisi olla mahdollisuus omaan ansaintaan 10- vuoden iästä alkaen. Vaikka vain 2h/ päivä! Ja yhdenkin lapsen oma ansainta rohkaisee lähipiirissä muitakin omanvastuullisen ansainnan mahdollisuuteen, vaikkei sitä käytännössä tekisi. Eli se, että muutamat innokkaimmat voivat tehdä jotain avustavaa, reilusti, aikuisten maailmassa, se kannustaa sivusta passiivisempiakin. Tälle ikävaiheelle tarvitaan omaa toimintaa. Jos työn tekemine avautuisi jo 10-vuotiaille, niin se antaisi aivan uuden ulottuvuuden kolmannelle sektorille aktivoida varhaisnuoria. Aktivointivastuuta en suoraan sälyttäisi kunnalle tai valtiolle, vaan mieluummin niin, että kolmas sektori saa tarvitsemansa tuen toimiakseen nuorten kanssa.

 

LUKU 8: JULKINEN SEKTORI KESTÄVÄN KASVUN TUKENA

 

Julkinen hallinto voi toimia kasvun tukena vain, jos virkamiehistö ymmärtää aidosti olevansa palveluammatissa. Virkakoneisto on kansan palveluksessa, ei päinvastoin. Liian usein törmää edelleen ajatteluun, jossa asiakaskansalaista kohdellaan hallintoalamaisena.

Comments are closed.