Ministerityöryhmä, Tulevaisuusselonteon valmistelun eteneminen

Mari Hjelt: Lappeenranta 24.9. – Niukkuuden mahdollisuudet

2030.fi

02.10.2012

Olen koonnut  tähän päällimmäisiä omia ajatuksia Lappeenrannan tilaisuuden aikana käydyistä keskusteluista. Kirjoitus ei ole kattava yhteenveto tilaisuuksien kaikista keskusteluista eikä tämä etene täsmälleen samassa järjestyksessä kuin tilaisuuksien keskustelu.  Ryhmätöiden tuotokset ovat tallessa jatkotyötä varten ja nämä tulevat myös jakoon verkkoon lähiaikoina.

Kestävä kasvu

Teemaryhmässä sekä myös Lappeenrannassa esiin nostettu keskeinen tulevaisuusselonteon asia on otsikon määrittely. Mihin kukin keskusteluissaan kasvusta ja kestävyydestä oikeastaan viittaa ja mitä määritelmiä yhteisesti käytämme?  Mika Anttosen alustus oli hyvä johdanto aiheeseen ja ryhmätöissä kestävän kasvun ja hyvinvoinnin määrittely nousi myös usein esiin. Tähän aiheeseen väistämättä palataan. Lappeenrannan tilaisuuden johtotähtenä oli kuitenkin tahto luoda positiivinen tulevaisuuskuva ja usko siihen, että radikaalejakin ratkaisuja ihminen kykenee tuottamaan.  Hyvinvoinnin kasvua on haettava kestävillä ja resurssiniukoilla tavoilla, kun monista luonnonvaroista tulee pulaa.

Monesta asiasta on runsauden pulaa

Monet kriittiset resurssit niukkenevat kysynnän edelleen kasvaessa ja tätä seuraava hintojen nousu luo markkinoita korvaaville ratkaisuille ja resursseille.  Tämän rinnalla on kuitenkin edelleen paljon asioita, joista ei ole niukkuutta ja monia luonnonvarojakin on riittävästi.

Lappeenrannan keskusteluissa nousivat vahvasti esiin erilaiset aineettomat pääomat, joista ei ole niukkuutta. Nämä ovat myös Suomen menestystekijöitä ja vahvuuksia. Näihin kuuluivat suomalaisten luotettavuus, rehellisyys, korkea osaaminen, vain muutamia esiin nostaen. Asioina, joihin on kiinnitettävä huomiota, nostettiin esiin vaikkapa ratkaisukeskeisyyteen siirtyminen ongelmien pohtimisen sijaan tai luovuuden ja idearikkauden vaaliminen. Itseäni hämmästyttivät muutamat kommentit, joiden mukaan meillä muka olisi pulaa ideoista – näin ei ole.  Näistä aineettomista asioista ei tule pulaa, vaikka meitä on vähän. Lisäksi on paljon myös konkreettisia asioita, joista pulaa ei tule. Esimerkkinä voi mainita tietovarannot ja tiedon jalostaminen lisäarvollisiksi tuotteiksi ja palveluiksi.

Useat näistä aineettomista asioista ovat erittäin tärkeitä, mutta erittäin haastavia täsmentää eli monien ryhmätöiden tuotosten kohdalla miettimään, että miten näitä vahvuuksia edelleen hyödynnämme. Millä tavoin esimerkiksi luotettavuutemme näkyy maailmanmarkkinoilla tai mikä on tämän todellinen arvo yrityksille? Tulevaisuusselonteon kannalta on tärkeä jatkaa työtä täsmentäen mitkä näistä aineettomista vahvuuksistamme ovat tärkeimmät ja mitä toimenpiteitä vaaditaan vuotta 2030 silmälläpitäen. Nostin tämän asian esiin jo nyt ensimmäisen tilaisuuden jälkeen, koska arvelen, että kaikissa aluetilaisuuksissa tullaan käymään keskustelua ”suomalaisten hyveistä ja niiden kääntämisestä tulevaisuuden kilpailueduksi.”  Mitä nämä asenteisiin ja arvoihin liittyvät asiat tarkoittavat kussakin ennakoinnin teemaryhmässä?

Puita ja päitä, toivottavasti ei puupäitä

Ryhmätöissä tuotetut idealistat tulevaisuuden uusista mahdollisuuksista tunnistivat teemoja ja alueita, joita on viime vuosina ja vuosikymmenenä listattu useissa muissakin eri vihreää kasvua eri tavoin pohtineissa selvityksissä ja työryhmissä. Yhtenä kattoteemana voisi mainita biotalouden ja siihen kytkeytyvät erilaiset mahdollisuudet, joita esimerkiksi kansallinen biotalousryhmä on tunnistanut.  Arktinen osaamisemme ja tulevaisuuden turismi olivat aiheita, joita käsitellään myös Uusi pohjoisen ulottuvuus –teeman yhteydessä syvällisesti Oulussa 8.10.2012.  Hauska slogan mielestäni oli paneelikeskustelussa heitetty ”Suomen on hyödynnettävä isoin biomassansa – puut ja päät” viitaten korkeaan koulutukseen ja osaamiseemme sekä merkittävimpään luonnonrikkauteemme.

Yksi itseäni kiehtonut vähän uudempi aihe, joka muutamassa ryhmässä nousi esiin Lappeenrannassa ja jota on myös sivuttu Niukkuuden mahdollisuudet -teemaryhmän ennakkotehtäväkeskusteluissa, on maaomaisuutemme ja sen hyödyntäminen sekä arvo tulevaisuudessa. Jos ja kun tilasta tulee pulaa, on jokainen niemi ja notko Suomessakin yhä arvokkaampi. Ja etenkin jos ja kun maaperämme, luontomme, ilmamme ja vetemme säilyvät puhtaina.  Suomen metsät ja vedet myös tuottavat lisäarvoja, joiden arvo voi olla arvaamaton. Metsästys, kalastus, marjastus ja sienestys voivat olla suuntia, jotka nyt tuntuvat vähäpätöisiltä, mutta joista saattaa syntyä jotain uutta ja mielenkiintoista. Miltä tulevaisuus tosiaan näyttäisi, jos maaomaisuutta jaettaisiinkin aivan täysin uusin tavoin ja omistajien oikeudet muuttuisivat radikaalisti?

Osaamisesta kasvua?

Lappeenrannassa samoin kuin muissa vastaavissa tilaisuuksissa korostettiin, että Suomen tulisi myös viedä korkeaa osaamistamme ja panostaa palveluliiketoiminnan kehittämiseen. Esimerkkinä nostettiin esiin Venäjän tarpeet ja se kuinka otollista nyt voisi olla terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmäosaamisemme vienti noille markkinoille.  Osaaminen ei kuitenkaan ole synonyymi liiketoiminnalle ja viennille, vaan väliin tarvitaan vielä jotakin lisää. Lappeenrannan aamupäivän aikana ei vielä ehditty keskustella syvällisesti, että miten korkea osaaminen tuotteistetaan ja paketoidaan vientikelpoiseksi tuotteeksi perustuen mielenkiintoisiin uusiin liiketoimintamalleihin. Tämä aihe tulee varmaan muissakin tilaisuuksissa esiin ja toivottavasti ennakointihankkeen aikana päästään vielä täsmällisempään toimenpidepohdintaan.

Osaamisen ei aina tarvitse olla korkeaa osaamista. Yhtenä teemana keskusteluissa käsiteltiin myös osaamisen arvostamista. Paneelikeskustelusta jäi mieleen hyvin Sari Kaasisen kommentti siitä, että taiteilijan ja muusikon oletetaan tekevän omaa työtään ja tarjoavan osaamistaan usein ilmaiseksi, kun esimerkiksi kukaan ei vaadi sähkömiestä tekemään töitä ilmaiseksi. Niukkuuden mahdollisuuksien teemaan liittyy paljon pieniä tekoja ja osaamista sekä taitoja, jotka eivät aina ole korkean osaamisen tai huipputeknologian aloja. Pienten oivallusten kiinni saaminen ja monistaminen globaalisti vaikuttaviksi toiminnoiksi voi olla usein mielenkiintoisinta. Kuinka pääsemme näihin kiinni tulevaisuustyössämme?

Muutamissa Lappeenrannan ryhmissä nostettiin esiin yhtenä mielenkiintoisena teemana se, että millä tavoin palveluliiketoiminta tai ehkä tarkemmin sanottuna pääasiassa aineettomiin hyödykkeisiin perustuva liiketoiminta täyttää kestävyyskriteeristöt. Täyttääkö esimerkiksi Suomen kehittymässä oleva peliklusteri kestävän kasvun aukkoa? Kotimatkalla jatkoimme tätä keskustelua pohtien, että onko globaalia vastuun kantamista, jos minä palkkaan kehittyvien maiden halpatyövoimaihmisiä pelaamaan netissä peliä kellon ympäri oman avattareni varusteiden parantamiseksi?  Lappeenrannassa tätä teemaa sivuttiin myös, kun nostettiin esiin työnteon muuttuminen ajasta ja paikasta riippumattomaksi – millä kaikilla aloilla tai toiminnoissa näin tapahtuu, kuinka kestävää tämä on ja mikä on näiden muutosten kytkentä kasvuun? Näillä kysymyksillä on liityntäpinta Yritysten uudistuminen ja Tulevaisuuden työelämä –teemaryhmien työhön ja keskustelua varmasti jatketaan Vaasassa 9.10. ja Tampereella 22.10.

Avoimuus ja tiedon jakaminen

Lappeenrannassa nostettiin yhdeksi mahdollisuudeksi ja tulevaisuuden menestyksen lähteeksi avoin data ja sen hyödyntäminen. Yleisesti peräänkuulutettiin koko yhteiskunnan avoimuutta.  Tämä on ajankohtainen aihe, joka todennäköisesti nousee esiin muissakin tilaisuuksissa ja teemaryhmien työssä.   Olemme myös jo tilanteessa, että kyse ei ole vain raakatiedon saatavuudesta, vaan tiedon jatkojalostamisesta ja lisäarvon tuottamisesta avoimissa ympäristöissä.  Tällä kentällä tapahtuu nyt paljon. Teemaryhmille on haaste tämän otsikon alla ottaa aito aikamatka tulevaisuuteen, jotta ei rajauduta miettimään jo nyt toteutuksessa olevia asioita.

Tarvitaan tahtoa tehdä 

Paneelille heitettiin kysymys siitä, että mistä meidän on tulevaisuudessa pakko luopua. Rehtori Ilkka Pöyhönen vastasi hyvin: ”Ei meidän tarvitse luopua mistään, vaan ajatella uusin tavoin.”   Tästä keskustelu siirtyi miettimään mikä on tulevaisuuden luksusta ja mitä arvostamme. Esimerkkinä asetettiin vierekkäin minkkiturkit ja tuulivoima. Tulevaisuuden statussymbolina voi olla oman kodin energiatuotannon viimeisimmät hifistelyt menneisyyden luksustuotteiden sijaan. Onko tämä asenteiden ja arvostusten muutos luopumista mistään? Kysymyksen syvällisempi tarkoitus oli tietenkin avata keskustelua siitä, että mihin kaikkeen resurssimme – materiaaliset ja henkiset – oikeasti riittävät ja onko oikeasti välttämätöntä ylläpitää kaikkea sitä mitä nyt ylläpidämme vai mihin ensimmäisenä keksitään vaihtoehtoja?

Mika Anttonen totesi, että ihminen on kekseliäs ja ratkaisuja syntyy. Energiakysymyksiä ei ehkä ratkota 18 vuodessa, mutta 100 vuodessa jo jotakin tapahtuu. Teemaryhmässäkin on korostettu aidon tekemisen käynnistämistä ja tämä nousi esiin Lappeenrannassa.  Pullonkaulana ei ole osaamisen tai mahdollisuuksien puute, vaan raivoisan tekemisen puute.  Niukkuuden mahdollisuudet –teemassa erityisesti olisi syytä siirtyä sanoista tekoihin. Mahdollisuudet ja trendit ovat globaaleja, ja olemme monilla alueilla jo muita maita perässä.

Ryhmätöissä ja keskusteluissa pohdittiin raivoisan tekemisen osalta sitä, että kysymysmerkki on nuoremman sukupolven tekemisen ennustaminen.  Millä tavoin ja mihin suuntaan kehittyvät nykyisten lasten ja nuorten asenteet ja näkemykset työn tekoa kohtaan ja kestävää kehitystä kohtaan? Mistä oikeastaan kumpuaa tulevan sukupolven tekeminen? Mika Anttonen sanoi ja itse komppaan, että tulevaisuudessa parhaat tekijät saadaan yrityksiin tekemään työtä, jos työllä on yhteiskunnallista merkitystä ja globaalia vaikutusta.  Tämä asenne ja arvon etsiminen työn sisällöistä näkyy osassa nuoremman polven työntekijöitä, mutta on huomattava, että tämä ei koske kaikkia.  Onko vaarana pohdiskella liikaa korkeasti koulutettua parasta tekijäkaartia, jolla on vapaus valita mielenkiintoisimmat työpaikat globaaleilta työmarkkinoilta, kun suurin osa kuitenkin kaipaa perustyötä ja normaalia toimeentuloa?  Matti Meikäläisen raivoisan tekemisen mobilisointi on varmaan kestävän kasvumme kannalta merkittävämpää.

Yrityksille joustava toimintaympäristö ja innostavat kotimarkkinat

Toimenpiteitä pohdittaessa iso osa ryhmätöiden ehdotuksista kiertyi yritysten toimintaedellytysten kehittämisen ympärille. Yrittäjyyteen on panostettava, on luotava avoimet ja joustavat yritysrakenteet, mahdollistettava uudet joukkorahoituksen ja –tekemisen muodot ja panostettava riskinottoon ja alkuvaiheen kasvuyrityksiin.  Lappeenrannan alustuksen jälkeen on mielenkiintoista kuulla Vaasan keskustelut 9.10. siitä miten yritysten uudistuminen siellä nähdään aiheen omassa teematilaisuudessa.

Lappeenrannassa ei ehditty syventää pohdintoja siitä, että niukkuuden mahdollisuuteen tarttuvat yritykset ovat hyvin erilaisia ja osa mahdollisuuksista vaatii erittäin huomattavia investointeja ja yhteiskunnan tukea monin eri tavoin.  Näiden päätösten tekeminen ei ole helppoa.  Olemme kaikessa pieni maa eli meillä on vähän ihmisiä ja resursseja. Emme kykene luomaan riittävän isoja omia markkinoita, mutta Lappeenrannassakin nostettiin yhtenä toimenpiteenä listalla korkealle se, että voimme joillakin alueilla ottaa isompaa edelläkävijyyttä ja kokeilevia kotimarkkinoita, joilla voidaan testata uuden liiketoiminnan lentoon lähtöä. Edelläkävijyyden ja kilpailukyvyn vahvistamista innovatiivista kysyntää luoden on pohdittu paljon viime vuosina, mutta tässä erityisesti pitäisi joillakin alueilla vain edetä esimerkiksi julkisia hankintoja hyödyntäen.

Me olemme tällä pallolla yhdessä

Mika Anttonen alustuksessaan nosti vahvasti esiin globaalin vastuun. Meidän hyvinvointimme on rakennettu muilta otettujen luonnonvarojen varaan ja edelleen Suomi elää niukkojen luonnonvarojen käytön osalta muiden kustannuksella. Meillä on velvollisuutemme kantaa kortemme kekoon siinä, että kehittyvät taloudet eivät seuraa meidän polkuamme, vaan etsivät kestävämpiä kasvun teitä.

Hyvän johdannon jälkeen yksi Lappeenrannan tuotosten silmiin pistävä puute oli globaalin näkökulman heikko esille nostaminen ja käsittely. Läheisyys Venäjän kanssa nosti Venäjää koskevat pohdinnat korkealle, mutta muilta osin erilaiset globaalit maailmantalouden, yritystoiminnan ja materiaalivirtojen kysymykset jäivät hyvin vähälle huomiolle. Tässä jää iso pallo siis Niukkuuden mahdollisuuksien – teemaryhmälle, muille teemaryhmille sekä ”globaali”-lähettiläänä toimivalle Pekka Ylä-Anttilalle ottaa haltuun.

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *