Ohjausryhmä, Tulevaisuusselonteon valmistelun eteneminen

Mari Hjelt: Jyväskylä 5.10. – 2030 ei ole ”me” ja ”ne”. On vain ”me”.

2030.fi

07.10.2012

Jyväskylässä sata ihmistä hyppäsi Hallinto mahdollistajana –teeman kimppuun. Ennakointihankkeen teemana julkinen hallinto ja sen tulevaisuuden rooli kestävän kasvun mahdollistajana on haastava. Julkinen hallinto toimii yhteiskunnan tukipalveluina, mahdollistaa yritysten ja kansalaisten toimintoja ja vastaa meidän kaikkien tarpeisiin ja toiveisiin sen mukaan mitä jaksamme maksaa. Sen sijaan, että visioisimme miltä hallinto näyttäisi vuonna 2030, on helpompi visioida miltä erilaiset yhteiskunnan tarpeet näyttävät tulevaisuudessa.  Toisaalta eri toimintojen mahdollistajana julkisella hallinnolla ja rakenteilla on merkittävä rooli. Tulevaisuuden kannalta on mielenkiintoista miettiä mitä tapahtuisi, jos nämä tukipalvelut loppuisivat? Mitä ensimmäisenä kaipaisimme?

Huolimatta siitä, että hallinto on meidän kaikkien yhteinen asia, näin ei nyt ole. Jyväskylän lyseon lukion oppilaat aloittivat esityksensä toteamalla, että nuorten ensimmäinen reaktio sanaan ”hallinto” on yleensä negatiivinen. Aloituspuheessaan ministeri Urpilainen toivoi jäykkien nykyisten hallinnon siilojen purkamista ja yhdessä tekemisen meiningin vahvistumista. Yksi Jyväskylässä toistunut teema oli, että tulevaisuudessa ei tulisi olla erillistä tai irrallista hallintoa, vaan hallinto olemme me yhdessä ja me yhdessä päätämme miten yhteisiä asioita hoidetaan.   Asian ytimeen osui tämän jutun otsikkoon nostettu yhden ryhmän tuottama twiitti muistutteeksi tästä.  Minkä pitäisi muuttua vuoteen 2030 mennessä, jotta ”me” olisi totta?

Yhteisen työn tekemistä ihmistä lähellä

Teemaryhmän puheenjohtaja Soile Kuitunen esitteli alustuksessaan vision vuodesta 2030, jolloin ”kansa huutaa lisää hallintoa, koska se tuntuu niin hyvältä”. Lukiolaisten alustuksessa toivottiin, että vuonna 2030 hallinto on hyvinvointiyhteiskunnan tukipilari, jossa pääpaino on ihmisläheisyydellä ja ”kansalainen odottaa innoissaan vuoroaan kohdatakseen KELA:n kivat tädit”.   Ryhmätöissä keskusteltiin hallinnosta erilaisten kansalaisten kohderyhmien näkökulmista ja keskustelujen läpileikkaavana teemana oli se, että ihmisten henkilökohtaista kohtaamista ei voi ei tule poistaa ja tätä tarvitaan aina. Erityisesti tämä on olennaista, kun kansalainen tarvitsee erityistä tukea.

Keskusteluissa nousivat toistuvasti esiin osallisuus, joukkoistuminen, yhdessä tekeminen ja vuorovaikutus. Isoin paine muutokselle näyttää Jyväskylän keskustelujen perusteella kumpuavan näistä trendeistä.   Paneelissa todettiin, että hallinto tulee muuttumaan tulevina vuosikymmeninä rajusti. Huutoa hallintoa kohtaan tulee taatusti enemmän, ja toivottavasti huuto on innostunutta.   Huutamisen tavat myös tulevat olemaan uudet. Paneelikeskustelussa peräänkuulutettiin ”wikihallintomallia” joukkojen viisauden hyödyntämiseksi ja keinoja tämän potentiaalin käyttöön ottamiseksi on yhä enemmän.  Toimintamallien ja teknisten mahdollisuuksien kehitys on nopeaa ja emme tiedä mitkä ovat parhaat tavat kaikkien olla osallisia halunsa ja kykynsä mukaan. Yleisötwiitissä kysyttiin aiheellisesti, että hyväksymmekö vallan jakamisen vain suulaille, aktiivisille ja sujuville kirjoittajille? Millä tavoin osallisuus on riittävän kattavaa ja miten päätökset tehdään tulevaisuudessa?

Hallinto yhteiskunnan ”Remontti-Reiskana”

Hallinnon tulisi tulevaisuudessa edustaa tekemisen demokratiaa korjaten ongelmia ja taaten yhteiskunnan toimivuuden.  Hallinto voi testata ja kokeilla erilaisia tapoja ratkoa ongelmia, mutta tavoitteena tulisi aina olla arkipäivän sujuvuus ja toimivuus.  Jyväskylässä aamun keskusteluissa käsiteltiin pariin otteeseen sitä, että hallinnon tulisi ottaa käyttöön uusia tapoja toimia ja ottaa esimerkiksi tietoyhteiskuntakehityksessä taas kiinni muita maita. Soile Kuitunen kommenttina nosti kuitenkin esiin, että juuri hallinnon ei aina pidä tavoitella täysin uusinta innovatiivisinta edelläkävijyyttä. Useimmiten riittää, että asiat toimivat ja vastaavat tarpeeseen. Hyvin toimivia asioita ei ole tarvetta muuttaa.  Tarpeettomat ja huonosti toimivat asiat on pystyttävä lopettamaan.  Tulevaisuudessa hallinnon pitäisi kyetä kokeilutoimintaan, missä eri toimintoja voidaan lopettaa ja käynnistää reagoiden kansalaisten palautteeseen ja ehdotukseen. Lounaalla tilaisuuden jälkeen ensimmäiseksi tällaiseksi kokeilun kentäksi ideoitiin julkiset yrityspalvelut ja -tuet, joiden valtakunnallinen perkaaminen hallinnon omin voimin on osoittautunut vaikeaksi.

Hallinto ja johtaminen ovat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla muita toimintoja tukevia palveluita. Jotta yhteiskunnan Remontti Reiskat toimisivat hyvin, työhön tarvitaan tulevaisuudessa lisää ammattiylpeyttä, työn iloa ja hyvää johtamista. Ministeri Urpilainen alustuksessaan nosti asian esiin ja tätä puitiin myös ryhmätöissä.  Hallinnon työtä jakaantuu kansalaisille ja erilaiset ”mikrotyön” mahdollisuudet kasvavat. Tarjotaanko niitä ja tartutaanko niihin? Julkishallinnon tulee myös työnantajana hypätä uudelle aikakaudelle ja olla houkutteleva työpaikka. Teemaryhmän visiossa alustuksessa todettiinkin, että vuonna 2030 ”julkinen sektori on halutuin työnantaja nuorten keskuudessa”. Tämä keskustelu varmasti jatkuu tulevaisuuden työelämä  –teeman  parissa Tampereella 22.10.2012.

Jakamattomalla tiedolla ei ole arvoa

Jyväskylässäkin nousi vahvasti esiin avoimen datan hyödyntäminen. Kun yhteiskunnan tietovarannot digitalisoituvat ja kun digitaalinen infrastruktuuri kaikkialla mahdollistaa tiedon jalostamisen ja hyödyntämisen, on tähän mahdollisuuteen tartuttava. Saatavilla olevan ja jaetun tiedon ympärillä syntyy uutta toimeliaisuutta ja liiketoimintamahdollisuuksia. Tieto itsessään ei kuitenkaan ole hyödyllistä ja sen jatkojalostamisen ja hyödyntämiseen osallistumisen muodot hakevat vielä muotoaan. Hallinnon avoimuus on vielä kaukana visiosta vuodelle 2030.

Yksi mielenkiintoinen keskusteluteema aamun paneelissa sekä muutamissa ryhmätöissä oli tiedon hyödyntäminen yhteisessä ”tarkkailutoiminnassa”. Ministeri Urpilainen nosti esiin esimerkkinä harmaan talouden kitkennän, missä voisi hyödyntää kansalaisaktiivisuutta, avointa tietoa ja tiedonjakoa. Kansalaiset itse ilmoittavat esimerkiksi pimeän työvoiman käytön tai ilman kuitteja myydyt tuotteet ja palvelut. Avoimen tiedon laajentuvan hyödyntämisen kanssa rinnan kulkee sääntely, joka nyt helposti laahaa kehittyvien mahdollisuuksien perässä. Ryhmätöissä nostettiin esiin esimerkiksi se, että yksilönsuoja olisi käännettävä rajoitteesta mahdollistajaksi. Sen sijaan, että mietitään esteitä yksilöä koskevien tietojen jakamiseksi, tulisi olla mahdollisuus kunkin jakaa itseään koskevia tietoja. Itseäni jäi vielä tilaisuuden jälkeen mietityttämään yhteisen tekemisen, tiedon avoimuuden, tarkkailun ja valvonnan sekä toimivan sääntelyn moninaiset keskinäiset suhteet. Ajattelun testiesimerkki on ravintolapäivä eli yhdessä olemme jo hyväksyneet tottelemattomuuspäivän, jolloin monia sääntöjä ei katsota niin tiukasti ja veroja ei tarvitse maksaa.  Milloin sallimme tällaisen ja milloin taasen yhdessä seuraamme sääntöjen noudattamista?

Yritykset huutavat ”lisää julkista hallintoa!”

Ryhmätöissä ja keskusteluissa kytkettiin muutamissa yhteyksissä esiin yritykset sekä hallinnon asiakkaina että hallinnon osallistujina.  Lukiolaisten esityksessä toivottiin yritysten osallistumista vahvemmin koulun toimintaan ja koulutuksen hallinnointiin ja työelämään integroitumista osakasi opetusta. Tästä laajempi yleinen tulevaisuuden teema oli työtehtävien kierrätys eli sen lisäksi, että siilojen purkamiseksi hallinnossa tulisi siirtyä tehtävistä toiseen, tulisi julkishallinnon työntekijöiden siirtyä yrityksiin ja yrityksistä hallintoon.  Hallinnon piiristä siirtyy myös tehtäviä yrityksille ja liiketoimintamahdollisuuksia avautuu.

Tulevaisuusselonteon pääteeman kannalta itseäni kuitenkin askarrutti koko päivän, että millä tavoin julkinen hallinto mahdollistajana parhaiten tukisi ja edesauttaisi erityisesti kaikenlaisten yritysten kasvun mahdollisuuksia? Kytkentä kansalaisten hyvinvointiin on selvä, mutta yritysten on myös voitava hyvin tulevaisuudessa ja tästä puhuttiin hyvin vähän Jyväskylässä. Yritysmuodot moninaistuvat ja moni yritys huutaa myös julkishallinnolta apua tai elämän helpotusta. Miten hallinto reagoi tulevaisuuden yritystoiminnan, yritysmuotojen ja yrittäjyysmuotojen muutoksiin ja mikä on kasvun kannalta kriittisin julkisen hallinnon vastuulla oleva tehtävä? Suomalainen hallinto on myös yritysten tukemiseen tähtäävää hallintoa. Onko tulevaisuuden hallinto menestyjäyritysten tunnistaja, kumppani ja valmentaja – vai onko tätä tehtävää hallinnolla enää laisinkaan?  Näistä kysymyksistä heitetään palloa takaisin Hallinnon mahdollistajat –teemaryhmän jatkotyölle ja Yritysten uudistuminen –teemaryhmän aluetilaisuuteen Vaasaan 9.10.

Vallattomilla yhteislaitumilla kevätvasikoina kirmaten

SoileKuitunen nosti  tilaisuutta taustoittavassa blogissaan esille vallattomat yhteislaitumet – nopeasti organisoituvat liikkeet ja liikehdinnät – jotka voivat olla tulevaisuudessa ja jo nyt yllättävän aikaansaavia ja merkityksellisiä yhteisiä ponnistuksia. Yritysten uudistumisen –teemaryhmässä on luotu mielenkiintoisia tulevaisuudenkuvia valtioiden ulkopuolelle syntyvistä riippumattomista alueista, jotka keskenään kilpailevat kansalaisista ja yrityksistä. Soilen kanssa tilaisuutta valmistellessa veimme näitä kahta ajatusta eteenpäin ja mietimme suomalaisia kokeilualueita, jotka julistautuisivat valtiosta vapaaksi ja hallinto voitaisiin rakentaa puhtaalta pöydältä uusiksi.  Miltä näiden alueiden hallinto näyttäisi, olisiko sitä ylipäätään, ja kuinka houkuttelevia nämä alueet olisivat kansalaisille ja yrityksille?  Kuka päättäisi ”meidän asioistamme” ja miten suomalaisen hallinnon sydänarvot turvattaisiin – vai tarvittaisiinko niitä enää?

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *